Kansainvälisistä toimintatrillereistä Tallinnan pimeys ja Historiaa tehdään öisin tunnettu Ilkka Järvi-Laturi teki läpimurron vuonna 1989 elokuvalla Kotia päin. Kyseessä on aika vahva kuvaus menneisyyden pakenemisesta ja sen pakollisesta kohtaamisesta. Teos vaatii vähän sulattelua, mutta paljastuu lopulta aika hyväksi tapaukseksi.
Elokuva alkaa onnen hetkistä Oulussa, kun Ilkka Koivulan näyttelemä Mika istuu vankilassa todistamassa äitinsä häitä. Äiti on mennyt naimaan pian vapautuvan linnakundin, Kurkelan. Paikallisen kuppilan omistava Elli-äiti elää onnellista elämää, mutta vielä onnellisemmaksi se muuttuu, kun Mika pääsee Helsinkiin opiskelemaan.
Koko ajan leffan tunnelma ennustaa pahaa. Ilkka Järvi-Laturi saa hyvin pidettyä langat käsissään, vaikka tarina välillä aika pahasti laahaakin. Tunnelman luomisessa ollaan kuitenkin onnistuttu. Mukana on laitettu myös Mikan ja nuoren oululaisen kassatädin Ullan (Jonna Järnefelt) välinen persoonallinen rakkaustarina. Täten saatiin hieman rahastukselta maistuva seksikohtaus mukaan.
Tunnelma tihenee minuutti minuutilta, kun Kurkela muuttuu yhä enemmän väkivaltaisemmaksi ja kohtelu Elliä kohtaan saa sadistisia piirteitä. Elli kärsii, mutta ei pääsee mitenkään eroon miehestään. Mikalla on paljon muita hommia, ettei sen vuoksi ehdi äitiään kaitsemaan. Lopulta Elli joutuu sortumaan epätoivoisiin tekoihin ja Mikä päättää lähteä kotia päin, mutta ehkä vähän liian myöhään…
Kotia päin on toimiva ja mielenkiintoinen. Näyttelijät eivät ole mitään puhki kulutettuja naamoja, mikä on piristävää suomalaiselta elokuvalta. Ilkka Koivula on hyvä ja Jonna Järnefelt varsin aidonoloinen. Elli-äitiä tulkitseva Leena Suomu tekee myös hyvää työtä ja inhottavana Kurkelana nähtävä Risto Tuorila on varsin loistava. Tuorila on muissakin elokuvatöissään vakuuttanut taidoillaan.
Kotia päin -elokuvan huonoimmaksi puoleksi osoittautuu sen paikottainen tylsyys ja laahaavuus, mutta muuten kyseessä on varsin hyvä pienimuotoinen jännitysnäytelmä. Rauhallinen kerronta ja hienot kameravedot osoittavat, ettei Järvi-Laturi ole mikään huono ohjaaja. Voittipa pläjäys aikoinaan jopa Jussi-pystin käsikirjoituksesta. Ei mikään erikoinen loppuen lopuksi, mutta kestää hyvin kertaalleen katselun. Suosittelen, vaikka suomalaiset elokuvat eivät yleensä iskisikään.
