Tunnelmallaan taituroiva elokuva, jossa on nähtävissä Spike Leen vahva kädenjälki.

18.4.2005 20:35

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Summer of Sam
Valmistusvuosi:1999
Pituus:136 min

Olisihan se pitänyt arvata, että kun Spike Lee tekee tositapahtumiin perustuvan elokuvan sarjamurhaajasta, niin lopputulos kertoo olennaisen kaikesta muusta paitsi tuosta sarjamurhaajasta.

On siis kesä ’77 in New York. Itseään Son of Samiksi nimittävä sarjamurhaaja kylvää pelkoa ihmisissä. Murhaaja on kuitenkin vain yksi monista elokuvan hahmoista, joka painii omien ongelmiensa ja intohimojensa kanssa. Huomio alkaa väkisinkin kiinnittyä enemmän muiden ihmisten arkipäiväisiin murheisiin, iloihin ja pelkoihin. Sarjamurhaajan läsnäolo tuntuu etäiseltä.

Spike Leen suuri rakkaus on New York. Nyt Spike palaa nuoruutensa kesään, joka muistetaan New Yorkin historian kuumimpana. Tunnelmaltaan siinä on paljon samaa kuin Leen myöhemmässä 25th Hour -elokuvassa. Leelle ominaiset rotuasiat eivät ole tässä sen sijaan esillä. Itse en ihastunut elokuvassa niinkään tarinaan tai roolisuorituksiin, vaan ainutlaatuiseen tunnelmaan, jonka vain Spike Lee osaa luoda. Väre on kuuma, intohimoinen, seksuaalinen ja tällä kertaa “epäspikemäisesti” punkahtava.

Näyttelijäkaarti on osaavaa. Sieltä löytyy itseriittoinen Vinny(Leguizamo), jonka rooli aviomiehenä saattaa olla erittäin osuva luonnehdinta siitä, mitä nykymiesten korvienvälissä liikkuu. Vaimo Dionna (Sorvino) on kaunis, herkkä ja ehkä hiukan miehensä tossun alla. Persoonana erikoisin on Richie (Brody), joka on löytänyt uuden uskonnon punk-rockista. Clash, Sex Pistols ja Lontoo olisi ollut vuonna -77 oikea yhdistelmä, mutta New Yorkissa Richien punkkarilook nähdään liian friikkinä. Richie muuten on sitä mieltä, että kaikkien punkbändien isä on the Who. Baba O’Riley soikin komeasti leffan ääniraidalla.

Elokuvaa on mainostettu väärin perustein jännärinä. Videokannessakin lukee “kaupunki sarjamurhaajan armoilla”. Moni lieneekin pettynyt tähän leffaan, koska odotukset ovat olleet aivan jotain muuta. Nyt pitääkin korostaa, että tämä ei ole mikään Uhrilampaat -tyyppinen piinaava trilleri, vaan tunnelmallaan taituroiva elokuva, jossa on nähtävissä Spike Leen vahva kädenjälki.

nimimerkki: mauge

Arvosteltu: 18.04.2005

Lisää luettavaa