Viimeinen elokuva vie meidät 1950-luvulle pieneen kaupunkiin, joka sijaitsee Teksasissa. Elokuva kertoo tarinan kaupungin nuorista, joiden seksuaalisuus alkaa hiljalleen heräilemään. Kuolevassa pikkukaupungissa nuoret pelailevat biljardia, viettävät aikaa kahvilassa ja käyvät elokuvissa. Vanhemmat pistävät lapsilleen kovia tavoitteita ja siinä ohella nuoret yrittävät vähittelen aikuistua.
Viimeinen elokuva on yhä yli 30 vuoden iästään huolimatta eräs kaikkien aikojen parhaista nuortenelokuvista. Aidonoloiset ja syvät henkilöt sekä elämänmakuinen tarina tekevät tästä hienon elokuvan. Hieman surumielinen ja haikea tunnelma sopivat elokuvaan täydellisesti, samoin mustavalkoisuus. Mustavalkoisuus on mielestäni ollut tehokeino saada leffa näyttämään vanhemmalta, enemmän 1950-lukulaiselta, ja siinä ollaan onnistuttu. Peter Bogdanovichin ohjaus on tavoittanut pikkukaupungin ahdingon ja tuo sen voimakkaasti esille, mikä tuo pläjäykselle plussaa.
Nykyisin ohjaaja Bogdanovichin ura pyörii lähinnä TV-elokuvien ympärillä, mutta kun tonkii hänen 1970-luvun töitä, niin huomaa jätkän osaavan tehdä hienojakin filmejä. Henkilökerronnan ollessa tärkeässä osassa täytyy näyttelijöidenkin osata hommansa, että leffasta tulisi hyvä. Senpä vuoksi Viimeinen elokuva sisältää hienoja roolisuorituksia. Pääosassa loistaa Timothy Bottoms, hänen kaverinaan nähdään aina yhtä mahtava Jeff Bridgess, ja kylän unelmatyttönä nähdään lumoava Cybill Shepherd debyyttiroolissaan. Vanhempia ihmisiä tulkitsee elokuvassa mm. Ben Johnson (ansaittu Oscar-voitto) ja vakuuttava Ellen Burstyn.
Viimeinen elokuva on teos, josta voisi melkein jopa käyttää sanaa täydellinen. Tästä mestariteoksesta löytyy tunnelmointia, hienoa ajankuvausta, sujuvaa henkilökerrontaa sekä hyviä näyttelijöitä. Aika ei ole järsinyt tätä teosta, eikä se tuskin tule jatkossa järsimäänkään. Elokuvaharrastajien yleissivistystavaraa ehdottomasti.
