Superfly eli Youngblood Priest (Ron O’Neal) on groovaava huumediileri, joka haluaa irti rikollisesta elämäntyylistään. Hän tietää, että hänen ammatissaan odotettavissa oleva elinikä ei ole kovin suuri, joten riskiduunista on päästävä irti. Sitä ennen on kuitenkin tehtävä se legendaarinen viimeinen keikka, josta saa niin paljon massia, että loppuelämän voi hengata vaikka Malibu Beachilla juoden Pina Coladaa. Ongelmana tälle kuningasidealle on vain se, että verkosto josta pitäisi päästä irti, on aika badass-tyylistä porukkaa, joten heille on aika vaikea esittää tällainen omaan järkeilyyn perustuva pointti. Huumediilerin elämäntyyli on hektinen ja päivät koostuvat hengailusta, neuvotteluista, kiristyksistä ja jatkuvasta virkavallan pelosta. Jos sun ammatti on diilata huumeita, niin sä teet sitä 24/7. On muuten ollut paljon puhetta siitä, että tämä elokuva ihannoi huumeita. Itse ajattelen, että se on vain tyylikkäästi sijoitettu tuohon maailmaan. Ei ihannoi, muttei vihannoikaan!
Superfly on siitä erikoinen leffa, että sen soundtrack on miltei elokuvaakin tunnetumpi tuote. Tämä ei ole ihme, sillä se on kokonaan legendaarisen Curtis Mayfieldin käsialaa. Mayfield myös esiintyy livenä elokuvan baarikohtauksessa.
Superfly on ehtaa blaxploitaatiota eli ensisijaisesti tummaihoiselle kohderyhmälle räätälöityä tavaraa, joka herätti mielenkiintoa myös muiden rotujen edustajissa. Shaft ja Superfly ovat mielestäni tämän suuntauksen tunnetuimmat elokuvat. Shaft on traditionaalisempi kantateos, kun Superfly taas sykkii täysillä eteenpäin ajattelematta syitä tai seurauksia. Ero näiden kahden elokuvan välillä on konkreettisestikin sukupolvellinen, vaikka niiden ilmestymisten välillä ei ole kuin vähän yli vuosi. Shaftin on ohjannut isä (Gordon Parks) ja Superfly on taas pojan (Gordon Parks Jr.) käsialaa.
Superfly on tunnelmaltaan soulia ja sen fiilis on myöhemmin tuotteistettu mitä moninaisimmin tavoin. Ensinnäkin elokuvassa on vahva 70-luvun tuoksahdus. Superfly tunnetaan elokuvana, joka on lanseerannut suurelle yleisölle käsitteen pimp. Se esittelee elämäntavan jossa rikoksilla voi ansaita jotain – kuten rahaa ja aseman yhteiskunnassa. Diilerit ovat tyylikkäitä liikemiehiä siinä missä Wall Streetin lipevät pörssimeklaritkin. He haluavat erottautua omina persooninaan käyttämällä omaan tyyliin räätälöityjä vaatteita tai ehostamalla autoaan persoonallisempaan kuosiin. Superfly on toiminut suurena esikuvana muotimaailmalle, mutta vaikutus on ylettynyt myös autoilevaan maailmaan, sillä kustomointi ja tuning saivat uutta tuulta purjeisiinsa tämän elokuvan ilmestymisen jälkeen.
Superfly oli massiivinen hitti omana aikanaan. Varsinkin kun ottaa huomioon, kuinka pienellä tuotannolla se tehtiin. Superflyn luoma maailma oli valtavirtaa ja vasta uuden disco-sukupolven ottaessa vallan nuorisokulttuurin sisällä, tämä elokuva haihtui unholaan. Tasaisin väliajoin kuitenkin nousee aina pieniä virtauksia, jotka muistuttavat Superflysta ja sen nostattamasta ilmiöstä. Itse elokuva on jäänyt kaiken muun oheismateriaalin (musiikki, vaatetus, tyyli, autot) jalkoihin ja toivon, että sekin saisi hieman enemmän näkyvyyttä osakseen. IMDB antaa tällä hetkellä elokuvan keskiarvoksi 6.0, mutta kyseessä on selvästi merkkiteos, joka ansaitsisi IMDB-skaalalla vähintään 7,5.
nimimerkki: mauge
