Paul Verhoevenin satiirinen, 50-lukulaisia scifileffoja ovelasti parodioinut ja jopa pienoista yhteiskuntakritiikkiä kehiin heittänyt scifileffa Starship Troopers on nyt saanut jatko-osan! Valitettavasti osalta katsojista Verhoevenin elokuvan parodiset ja kriittiset arvot menivät täysin ohi, ja he tyrmäsivät elokuvan pelkkänä popcorn-viihteenä, jollaisena sen toki myös voi ymmärtää. Hieman vaikuttaisi siltä, että jatkiksen tekijätiimi koostui tällaisista henkilöistä, sen verran hyvin on onnistuttu ykkösen ideat hukkaamaan.
Pieni joukko universumin sotilaita jää loukkuun hylätylle asemalle, jota ötökät piirittävät. Kyseessä on siis selviytymistaistelua scifimiljöössä. Asemalta löytyy myös kuolemaan tuomittu, uskonsa sotaan ja Valtioon menettänyt Rambo-kopio, joka jakelee väliin superkliseisiä viisauksiaan ja ilmeisesti pystyisi voittamaan koko sodan yksinään. Ja kaikenlisäksi joukon wannabe-meedio aavistaa, että porukassa on nk. mätä omena, eli siis rotta, eli siis pahis, eli siis petturi. Valitettavasti tästä ei saada aikaan minkäänlaista jännitysmomenttia, sillä katsoja osaa kyllä aavistaa heti, kuka/ketkä ovat ötököitä.
Näyttelijäntyö on kauheaa, käsikirjoitus on naurettava ja edes erikoisefekteissä ei ole juuri kehumista. Ja ne sentään näyttelevät aikalailla leffan pääosan. Välillä tuntuu siltä, kuin tietokonepelin välidemoa katselisi. Eikä sellaista jaksa puoltatoista tuntia. Niin, muuten. Jurassic Parkin ynnä muiden vastaavien efekteistä vastannut hemmo nimeltä Phil Tippet debytoi ohjaajana tässä pätkässä, eikä oikein vakuuta.
Mutta paistaa se päivä risukasaankin. Hieman ennen leffan loppua päälle lyödäänkin yllättävä splattervaihde, jonka aikana elämänneste virtaa ja päät putoilevat. Kyseinen lyhyt jakso on oiva piristysruiske muuten äärimmäisen tylsään leffaan, ja nostaa pisteet yhdestä yhteen ja puoleen. Surkea pätkä, en suosittele.
