Tätä pläjäystä on odotettu. Jo edellinen live-DVD, Metropolis 2000: Scenes From New York oli varsin hyvä, mutta liika kuvaefektien käyttö latisti hiukan loppukäyttäjän fiiliksiä. Ainakin itselleni kävi niin. No, eipä huolta sillä nyt on kourassa legendaarisella Budokan-areenalla taltioitu täydellinen live-DVD. Jokainen osa-alue on enemmän kuin kunnossa. Kuvanlaatu, ääni, bändi, biisit, soitto… Musapläjäykseltä ei voi enempää enää vaatia. Uusimman levyn biisitkin alkaa jotenkin paremmin aukeamaan näin livenä.
Dream Theater näyttäisi olevan tällä hetkellä elämänsä kunnossa. Soitto kulkee kuin ajatus potenssiin 2. Varsinkin Instrumedleytä kuunnellessa ei voi muuta kuin naureskellä ja hamuta toisella kädellä lisähappipulloa, sen verran hengästyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa on kehissä. Instrumedleyssä yhdistellään saumattomasti eri levyjen kovimpia irroittelukohtia. Tämä musiikillinen ilotulitus kestää jotain 15-20 minuuttia. Medleyn aikana tuntuu välillä että bändi on joku toiselta planeetalta tullut elävä organismi, joka näyttää vain monelta ihmiseltä. Tämä organismi tuottaa ilmoille mahtavia rytmejä ja ääniä. Harvemmin tällaisia asioita tulee mieleen.
Kuvallista esitystä katsoessa ei voi olla kiinnittämättä huomiota myös musiikin ulkoisiin asioihin. Bändin jäsenten lookki on muuttunut sitten viimenäkemän. Enää ei ole itsetarkoitus että kaikilla on pitkä tukka tai että kaikki olisivat käyneet yhtäaikaa parturissa, kuten vaikkapa Metallica muutti taannoin imagoaan. Positiivisen yllätys tuolla ulkonäköpuollella oli että Jordan Rudess ei näytä enää cockerspanielilta. Äijä on miehistynyt ja vetänyt päänsä kaljuksi. Jotenkin tuo sopii kaverille. John Petruccin tukka ei enää heilu vaan hän on vetänyt päänsä melko perinteisen lyhyeksi. Mike Portnoy on taas kasvattanut fledaansa ja omaa joulupukkimaisen parran. Tämä saa taas uskomaan musiikkiin ja siihen että ihmiset voi olla ihan omana itsenään ilman jonkun genren vaatimaa yhteislookkia.
Exroista (levy 2) löytyy puolen tunnin kiertuedokumentti. Kaverit kertoilevat yleisistä fiiliksistään Japanin kiertueella. Lisäksi kehissä on John Petruccin guitar world, jossa heppu kertoilee työkaluistaan. Äijällä on mukana 16 kitaraa! Mesaboogien kaappien ympärille rakennetun muovihäkkyrän funktio naurattaa. Sen tarkoitus on suojata kaappeja bändin kamelilta. Eli siis rumpali Mike Portnoy on kova sylkemään soittaessaan. Extroissa on myös Jordan Rudessin keyboard world, jossa äijä esittelee omia vermeitään. Keikan katsomisen yhteydessä ihmetytti että mikä on litteä näyttöpääte, joka on koskettimissa kiinni. Sekin selviää extroista. Vähän harmittaa että koskettimien kyljessä olevan lahnan (tai joku kala) merkitystä ei kerrota. Kai silläkin joku merkitys Rudessille on.
Äänipuolena levyllä on Dolby Digital 5.1 ja 2.0. Katsoimme keikkan 5.1 -äänellä ja kuten tuolla aiemmin jo mainitsin niin ääni on loistava. Erityisen maininnan paikka on siinä että basso on erityisen selkeä ja siitä saa erittäin hyvin selvää. Kuva täyttää koko 16:9 ruudun (myös 4:3 versio löytyy lätyltä). Niin ja extroista löytyy myös Instrumedleyn multi-angle bonus, jossa katsoja voi seurata haluamaansa soittajaa koko ajan. Katselimme basistin homman läpi ja mielenkiintoisia juttuja kaveri pisteli.
Konsertin kesto: 172 min
Extrat: 70 min
Biisit: As I Am, This Dying Soul, Beyond This Life, Hollow Years, War Inside My Head, The Test That Stumped Them All, Endless Sacrifice, Instrumedley, Trial of Tears, New Millennium, Keyboard solo, Only a Matter of Time, Goodnight Kiss, Solitary Shell, Stream of Consciousness, Disappear, Pull Me Under, In the Name of God
