Indy-sarjan surkean kakkososan, Tuomion temppelin, jälkeen en enää odottanut, että Indiana Jones nousisi pohjamudista. Mutta kun koitti tilaisuus katsastaa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, en voinut mitenkään kieltäytyä. Oltiinhan pääosaan saatu Harrin lisäksi maanmainio Sean “007” Connery.
Elokuva alkaa prologilla kertomalla Indyn nuoruudesta (tässä kohtauksessa häntä esittää nuorena kuollut River Phoenix), ja päätyy sitten vuoteen 1936. Indiana Jones (Ford) lähtee etsimään kadonnutta isäänsä Henry Jonesia (Connery), ja päätyy sitten poikaansa vähemmän seikkailunhaluisen, mutta vähintäänkin yhtä innokkaan isäukkonsa kanssa jahtaamaan Graalin maljaa, apureina tietenkin Sallah (Davies) ja Marcus Brody (Denholm Elliott). Ja katsojan suureksi “yllätykseksi” myös natsit havittelevat maljaa.
Tuomion temppeli oli saanut kovaa kritiikkiä, joten Spielberg ja Lucas päättivät nostaa Indyn takaisin jaloilleen tekemällä vielä yhden osan, josta oli tarkoitus tulla Kadonneen aarteen metsästäjien tyylinen, eli humoristinen toimintaseikkailu. Siinä kyllä onnistuttiin harvinaisen hyvin, sillä toimintakohtauksiin ovelasti ja näpsäkästi sulautettu huumori onkin koko elokuvan tukipylväs. Huumoria on jopa enemmän kuin Kadonneen aarteen metsästäjissä, mikä on pelkästään pääkaksikon, Indyn ja Henryn ansiota. Heidän dialogi on nokkelaa ja hauskaa, ja mikä parasta, heidän kemiansa pelaavat todella, siis todella hyvin. Tämän takia heidän ei tarvitse edes puhua keskenään, kun jo katsojaa alkaa naurattamaan. Kuulostaa hullulta, mutta totta se on!
Molempien näyttelytyö on myös laadukasta. Tuomion temppelissä jo vähän väsähtäneeltä vaikuttanut Ford saa taas itsensä siihen tuttuun, hyvään vireeseen, mitä katsoja sai ihailla jo ekassa Indyssä. Fordissa näkyy tosin jo pienen pieni vanheneminen, ja se että hän ei pysy kovin hyvin enää menossa mukana. Mutta sen voi jo antaa anteeksi, sillä leffan edetessä hän alkaa vaikuttaa todella nuorekkaalta Conneryn rinnalla. Connery puolestaan suorittaa roolin hyvin, ja näyttää siltä että herran näyttelytaito vain paranee vanhetessaan.
Miinuksiakin on. Elokuva on todella taidokkaasti kirjoitettu ja ohjattu, mutta silti tekijöiltä puuttuu into, ja koko homma alkaisi vaikuttaa väkisin väänneltyltä jolleivat näyttelijät omistautuisi rooleilleen. Seikkailuosuus jää varsin vähäiseksi, ja osasyynä tähän on tylsä, ruskean pölyinen arabialainen kaupunkimiljöö. Koko leffan aikana ei nimittäin päästä vierailemaan ollenkaan Tuomion temppelin tapaan värikkäässä viidakossa.
Indiana Jones ja viimeinen ristiretki onnistuu pikkuvioistaan huolimatta viihdyttämään hyvin. Tasoltaan tämä on jossain siinä ykkösen ja kakkosen välimaastossa.
