Tämä elokuva on asia, mitä on todella mahdotonta käsittää. En voi ymmärtää, miksi Carrielle piti tehdä jatkoa. Siinä missä ensimmäinen Carrie oli monien Oscar-palkintojen arvoinen mestariteos Stephen Kingin ensimmäisen romaanin pohjalta, tämä toinen osa on turha ja älytön toisto.
On kulunut muutamia vuosia siitä, kun Carrie White teki tuhojaan. Nyt on vuorossa Rachel Lang, jolla on telekineettisiä kykyjä kuten Carriella oli. Carrien tuhopoltolta selvinnyt Sue Snell alkaa tutkia Rachelin menneisyyttä saaden selville jotain kammottavaa. Sillä aikaa pieni nuorisoporukka alkaa tehdä jäynää Rachelille, mikä ei loppujen lopuksi tuttuun tapaan tiedä hyvää.
Kauhussa ei tietenkään onnistuta, mutta sama ongelma on viihdyttävyydessä. Ohjaaja Katt Shea ja käsikirjoittaja Rafael Moreu onnistuivat ainoastaan tekemään hutiloidun hirvityksen, joka on suorastaan häpeällinen Carrien jatkoksi. Eikä siihen auta sekään, että leffaan on lisätty väkivaltaa ja valotusta siihen, miten nämä yliluonnoliset kyvyt ovat lähtöisin.
Emily Bergl ei alussa vakuuta näyttelijätaidoillaan Rachelin roolissa, mutta loppua kohden tämän työ alkaa olla hiukan paranemaan päin. Amy Irvingin näkeminen Suen roolissa on varsin hyvä juttu, vaikkei se riitä pelastamaan tätä tuhoon tuomittua leffaa. Loput näyttelijöistä ovat ylinäytteleviä tai liian huonosti eläytyviä palikkapäitä, joille on kirjoitettu turhan kliseiset ja yhden luonteenpiirteen omaavat roolihahmot.
Elokuva on siis pelkkää raiskausta ensimmäistä kohtaan. Leffa ei ole muuta kuin epätoivoista pelotteluyritystä ja teinisirkusta pitäen sisällään todella huonon loppukohtauksen. En suosittele kenellekkään tätä katsottavaksi, vaikka olisi kuinka Kingille uskollinen.
