Dyyni perustuu Frank Herbertin romaaniin. David Lynch teki tämän elokuvan 1970-luvun lopulla alkaneen scifi-huuman loppuvaiheessa. Lynch oli suunnitellut tekevänsä Dyyni-trilogian, mutta tämä leffa floppasi aika pahasti teattereissa, eivätkä kriitikotkaan lämmenneet Dyynille, joten sille ei sitten tehty jatko-osaa. Harmi, sillä tätä tarinaa olisi voitu jatkaa melko hyvin ja samalla laajentaa Dyyni-maailmaa.
Hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa kaksi sukua taistelee Arrakis-planeetan hallinnasta. Heitä kiinnostaa ennen kaikkea planeetalla oleva melange-mauste, joka antaa käyttäjälleen uskomattomia voimia. Myös maailmankaikkeuden keisari (Ferrer) puuttuu taisteluun. Arrakiksen asukkaat odottavat messiasta, joka toisi heille vapauden. Planeetan kohtalo on vaakalaudalla.
Dyyni on kyllä turhan aliarvostettu elokuva. Tämä on todella hieno scififantasiaelokuva. Eihän tällainen meno toki kaikkiin voi upota, mutta minä pidän tätä ihan hyvänä elokuvana. Tässä on varsin hienoa mytologian vääntöä. Tähän maailmaan ei tosin pääse uppoutumaan kunnolla, kun ei ole jatko-osia tehty. En sitten tiedä, miten hyvin tämä noudattaa alkuperäisiä Dune-kirjoja, kun en ole niitä lukenut. Myös tehosteet ovat hieman vanhentuneita, mutta se ei hirveästi haittaa leffaa. Hyvä juonihan se pääasia on, eikä tehosteet. Nykyään tehdään muutenkin ihan liikaa elokuvia, joissa on tehosteita, mutta juonesta ei tietoakaan. Aavikkoplaneetan maisemat ovat samalla sekä karut että hienot. Toimintaakin löytyy ihan mukavasti. Tosin katsojan silti täytyy pitää aivonsa toiminnassa, vaikkei tämä ihan monimutkaisin Lynchin teos olekaan.
