Up in the Airissa lennetään osavaltiosta toiseen ja heitetään monta hyvää ajatusta ilmaan. Yhteiskunnallisissa asioissakin vaikuttamaan pyrkivä George Clooney on valinnut tällä kertaa roolikseen irtisanomisia työkseen tekevän miehen. Mies, Ryan Bingham, matkustaa vähin kantamuksin ympäri Amerikkaa ja menestyy muiden ahdingolla. Varsinainen nilkki? Entä hänen uhrinsa?
On taloudellisesti hyvä ajatus ottaa esille irtisanomiset ja työttömyys nyt, kun lama painaa kansaa. Potkut koskettavat monia. Niin koskettavat myös syrjäytyminen ja vieraantuminen, joita tämä elokuva päähenkilönsä kautta osittain käsittelee. Kaikki tämä on kuitenkin silattu Up in the Airissa sellaisella keveydellä, että joku eurooppalainen elokuvantekijä, kuten Louis Malle tai Krzysztof Kieslowski, olisi järkyttynyt vähintään silmäpussejaan myöten.
Kevyt ei ole aina hyvää, mikä pätee myös joihinkin kuplajuomiin ja valmiskastikkeisiin. Up in the Airin koostumus on rakeinen; tuolla lilluu koskettava hetki työstään irtisanottavan isän kanssa, tuossa taas nuori potkujen antaja (Kendrick) saa tuta, ettei maailma ole kuin oppikirjoissa, ja siitä vähän matkan päässä kelluu firman vanhan huippumiehen henkinen kasvu. Lopputuloksessa nämä kaikki hölskyvät irtonaisina kuin klimpit maitomaisessa liemessä, jota kukaan ei ole vaivautunut lämmittämään kypsäksi asti. Moni juttu jää elokuvan lopussa auki, eli ikään kuin ilmaan. Pikkunäppärää, että tämän nimisessä elokuvassa käy niin. Se ei kuitenkaan palvele katsojaa kovin hyvin varsinkaan tässä mittakaavassa. Nyt tuntuu kuin auki jääneiden asioiden kohdilta vetäisi kylmää ilmaa sisään kuin parimetrisestä reiästä talon ulkoseinässä keskitalvella.
Toki on hauskaa, että jotain jätetään myös yleisön mielikuvituksen varaan. Rajansa kuitenkin kaikella. On lisäksi positiivista, ettei elokuva tarjoa sitä kaikkien kuluneinta kaavaa, jossa ensin on vastoinkäymisiä ja lopussa esimerkiksi astellaan avioliiton onnelaan. Eräänlainen avioituminen tapahtuu Up in the Airissakin, joskaan se ei saa päähenkilöä hymyilemään kuin Tuhkimonsa tai Ruususensa löytänyt prinssi. Miespoloa ei voi kuin sääliä hänen kohtalonsa vuoksi.
George Clooneyn charmantisti harmaantunut olemus ja ennen kaikkea hänen taitonsa olla olematta liian huvittava, päällekäyvä tai jäykkäniskainen pelastaa Up in the Airissa paljon. Itse asiassa Clooney on lopulta ainut, jonka roolityöllä on nyt jotakin painoarvoa lopputekstien rullatessa kuvaan. Pyrkyrin elkeet omaavaa nuorta Natalieta näyttelevä Anna Kendrick yrittää liikaa ja mätkähtää jonnekin perinteisten romanttisten komedioiden häsläysnäyttelemisen tasolle. Muut elokuvassa nähtävät kasvot jäävät vähämerkityksellisiksi tai täysin merkityksettömiksi eri asioiden kevyen käsittelyn vuoksi. Joku ohjaajamaestro olisi ehkä saanut puserrettua Up in the Airin aineksista viisikin eri elokuvaa, joista kaikki olisivat olleet yhtä painokkaita ja ajatuksia herättäviä. Käsikirjoittaja-ohjaaja Jason Reitmanilla on silti lopulta lupaava suunta työssään.
