Kyntöpuuhat ovat aluillaan. Asiassahan ei sinänsä ole mitään ikävää, mutta jos talosi uhkaa jäädä traktorin alle, etkä voi siirtää perhettäsi, koska pojallasi on keuhkokuume – tilanne on vakava. Tällaisen yhtälön eteen joutuu myös hiirirouva Brisby (Hartman), kolmea lasta elättävä leski. Naisparka joutuu lähestymään niin kissaa kuin pöllöäkin (Carradine) hakiessaan apua toivottomaan tilanteeseensa. Samalla hänelle paljastuu hämmentävä totuus edesmenneestä miehestään. Tällä entisellä labrajyrsijällä vaikuttaa olleen korkea-arvoisia suhteita.
Robert C. O’Brienin kirjaan ”Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat” perustuva piirroselokuva on Don Bluthin tallin uskomaton taidonnäyte, Fievel-hiiren matkoja edeltänyt riskinotto. Leffan jokainen kastepisarakin on itsessään pieni taideteos. Ja tarina – kirjasta poikkeavanakin se on huikea yhdistelmä seikkailua maalaisidyllissä ja taidolla luotua sci-fiä. Myös muu erilaisuus ilahduttaa; kerrankin esitetään naispuolinen toimintasankari, jonka esiintymisen pääpaino ei ole ulkonäössä.
Elokuvan hahmojen alkuperäisäänet ovat laatujoukkoa, eikä suomeksi dubattua versiota onneksi ole olemassa (?). Lempeä-ääninen Elizabeth Hartman (1941-1987) sopii toimeliaaksi hiiriäidiksi paremmin kuin hyvin. Derek Jacobin mystinen rotta, Nicodemus, saa ihon miltei kananlihalle. Jeremy-variksena kuullaan koomikko Dom DeLuisea ja paremmin etsivä Peter Gunnina tunnettu Peter Strauss hurmaa Justin-rottana. Teoksen äänimaailman kruunu on Jerry Goldsmithin ihastuttava musiikki, eikä elokuvan 82 minuutin aikana kuulla kuin yksi varsinainen viisu, rouva Brisbyn tuutulaulu sairaalle pojalleen (sekä sen muunnelma lopputekstien aikana). Kerrassaan loistavaa.
