Sarjakuvakustantamo Marvelilla menee hyvin, sillä Hollywoodissa päivän sana on supersankarielokuva. Yhtiön kuuluisuuksista valkokankaalle ovat päässeet muun muassa Hämähäkkimies, Daredevil, Blade, Tuomari Hulk, X-Men ja nyt sitten vielä Ihmeneloset eli Fantastic Four. Ja lisää on varmasti tulossa. Kun tunnetuimmat hahmot loppuvat kesken, on yhtiön varmaan tyydyttävä jatko-osiin, joita jotkin tapaukset ovatkin jo saaneet.
Mutta asiaan. Viiden hengen miehistö reissaa avaruuteen tutkimaan elämän kehittymistä jostain pölypilven näköisestä säteilykimpusta. Yhtäkkiä poppoo huomaa tutkimuskohteensa uusivan aikataulunsa, ja se rynnistää miehistön niskaan. Lopputuloksena onkin sitten Ihmeneloset sekä kvartettia vastaan taisteleva superpahis.
Turhautuminen iskee jo ensimmäisen vartin aikana. Hahmogalleria on lyhyesti ilmaistuna unettava. Mukaan mahtuu hurjapää (Chris Evans), nörtti (Ioan Gruffudd), kaunotar (Jessica Alba), voimamies (Michael Chiklis) sekä egoistinen yrityspohatta (Julian McMahon). Viimeisenä mainittua onkin hankala arvata pahikseksi. Ei perhana, nyt se tuli paljastettua! Noh, eteenpäin. Avaruuteen lähdetään ilman sen suurempia fyysisiä valmentautumisia, rakkaustarinaa pukataan mukaan ja vitsit menevät muun käsikirjoituksen mukana sieltä, mistä aita on matalin. Tämä siis ensimmäisen vartin aikana, tai sanotaan varmuuden vuoksi 20 minuuttia.
Hahmogalleria esitellään pintapuolisesti, ja sitten keksitäänkin jotain muuta pohdiskelun aihetta. Lentävä tulenlieska, venyvä mies, näkymättömäksi muuttuva nainen sekä titaaniakin kovempi elävä magneettikenttä eivät kovin kiehdo, mutta ihmisen ja kiven risteymältä näyttävä Chiklisin näyttelemä Ben on tarinan (ainoa) draamallinen ja oikeasti kiinnostava hahmo, sillä tälle on haittaa kyvystään. Muiden näyttelijöiden ei edes anneta tilaisuutta yrittää tosissaan.
Hahmogalleria tarjoaa tilaa vaikka kuinka mittavalle yhteenotolle, ja sitä odottaakin mittavan päätoimintakohtauksen alkamista, mutta ei niin ei. Rikollisten olemassaolokin pidetään Ihmenelosilta salassa niin pitkälle kuin leffan keston puitteissa on mahdollista. Lopulta tuntuu kuin olisi potkaistu päähän rautasaappaalla ja naurettu perään, sillä loppunäytös on naurettavan lyhyen oloinen, vaikka meininki on vihdoin alkanut tuntua sopivan menevältä. Efektitkään eivät saa kulmakarvoja nousemaan hämmästyksestä.
Elokuva jää juuri tasan sellaiseksi, millaiselta se äskeisen perusteella kuulostikin eli hyväksi yrityksesi. Ja pitääkö melkein jokaisen näistä supersankarileffoista sijoittua New Yorkiin? Lopussa Ihmenelosten logo rinnastetaan suorastaan tökerösti Vapaudenpatsaaseen Ison Omenan tunnuksena.
nimimerkki: Allekirjoittanut
