On kulunut 10 vuotta siitä, kun ohjaaja Barry Sonnenfield viimeksi marssitti Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin lihallistamat miehet mustissa valkokankaille valvomaan avaruusoliotoimintaa maapallolla. Ja, herranjestas, 15 vuotta agenttisankareiden ensimmäisestä ilmestyksestä. Vuonna 1997 meikäläinen oli vielä liian nuori näkemään moista filkkaa teattereissa asti, mutta vauhdikkaalla meiningillä ja hyvällä huumorilla ladattu scifiörvellys teki pikkunassikkaan suuren vaikutuksen videoltakin. Jälkeenpäin leffaa tuli kelailtua kasetilta ja loputtomien TV-uusintojen virrasta tosi paljon, ja tietyllä tavalla se muodostui yhdeksi lapsuuden suurista nostalgiaklassikoista. Ja onhan MIB tietysti ihan oikeastikin hervoton kulttipätkä. Kakkososan minäkin näin jo valkokankaalta, ja vaikka hommassa oli ihan hyvä draivi, jotain selkeästi puuttui. Sitä tiettyä henkeä, fiilistä, ainakin. Kävi kuin niin usein käy, menestyksestä sokaistuneina annettiin vaan mennä, urku auki ja taalaa nippuun. Omaperäisyys jäi vissiin matkan varrelle.
Näistä lähtökohdista astelin sitten eilen katselemaan MIB 3:sta kutsuvierasnäytökseen, ja kahta tuntia myöhemmin marssin ulos maha täynnä poppareita ja hyvää mieltä. Sonnenfield ei kirjoita historiaa uusiksi tai ota sellaisia suuria riskejä, joita lunastamalla klassikkoja luodaan. Mutta trilogian päätösosana ja todella keskinkertaisen kakkososan jälkeen kunnianpalauttajana ”kolmonen” skulaa todella hyvin.
Pläjäys starttaa Kuun pinnalle pystytetyssä erikoisvankilassa, jonne kaikista vaarallisimmat rosvot koko universumissa talletetaan. Sieltä pakenee 40 vuoden vankeuden jälkeen viimeinen boglodiitti (koko maailman tuhoa havitteleva avaruusmeduusa-rotu), Boris The Animal, jonka agentti K passitti lusimaan vuonna 1969, yhtä kättä köyhempänä. Boriksella on selkeä suunnitelma; matkaa ajassa taaksepäin, estä K:ta hoitamasta hommaa, pelasta boglodiitit ja syö maailmankaikkeus. Mikä tässä voi mennä pieleen? Muina teemoina selvitellään mm. miksi agentti K:sta tuli sellainen vanha hapannaama kuin hän on.
No okei, yhden kunnioitettavan riskin Sonnenfield on ottanut, kun huomioidaan elokuvan viihteelliset ja taloudelliset lähtökohdat sekä tarkoitusperät. Suurin osa leffasta tosiaan sijoittuu 1960-luvulle, minkä tavallaan voisi miettiä häiritsevän osaa nuorista mainstream-katsojista. Ajankuva ei toki ole liian kanssa, ja siitä (sekä kuluneesta aikamatkustus-teemasta) pyritään jatkuvasti tempomaan tsoukkia. Osa on oikeastaan jopa ihan onnistuneita, mainittakoon mm. ratsia johon J-joutuu puhtaasti ihonvärinsä takia, Andy Warhol-vitsi ja Boriksen vastaus pakolliseen hippikliseheittoon ”make love not war” – ”I prefer to do both.” Risuja siitä, että vaikka tiettyjen keskeisten henkilöiden taustoja ja kasvua ihmisenä avataan katsojalle miellyttävissä määrin lisää, ei esim. koko Viraston historiaan ja kehitykseen pureuduta sen kummemmin, tai itse asiassa yhtään.
Will Smith on muuttunut iän myötä vakuuttavammaksi ja hoitaa oman tonttinsa moitteetta, mutta yhtään vakavampaan rooliin kaveria on ihan turha castata. Toiminnallinen komedia on se miehen juttu, ja se todistetaan jälleen. Tommy Lee Jones puolestaan on yksi planeetan aliarvostetuimmista näyttelijöistä. On uskomatonta, miten ukko pystyy pelkillä vivahde-eroilla muuttamaan saman, tavaramerkiksi muodostuneen jäyhyyden ja vähäeleisyyden uskottavaksi ja suorastaan täydellisyyttä hipovaksi niin monessa täysin erilaisessa roolissa. On filosofoivaa sheriffinä Coen-veljesten post-modernissa uusiowesternissä Menetetty maa ja elämänsä tuhansien kilometrien päässä kotoa käytäville sodille uhrannutta eläkeläisvääpeliä, joka herää kyseenalaistamaan kiveen hakattua arvomaailmaansa vasta kun oman pojan menettäminen järjettömälle sodalle repii tuskan pintaan filmissä In The Valley Of Elah. Ja sitten on kärttyinen, vanha ja kaikki temput tunteva avaruusolioita jallittava agentti K maltaita maksaneessa kesähittirymistelyssä. Jonesin rooli jää kuitenkin aiempia osia pienemmäksi, kun valtaosa actionista tapahtuu tosiaan miehen nuoruudessa. Mutta ei hätää, myöskin Menetetyssä maassa vakuuttanutta Josh Brolinia katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miten paljon heppu näyttää ja kuulostaa nuoremmalta versiolta TLJ:stä. Loistavaa näyttelyä kautta linjan, siis!
Niin joo, ja leffahan on tietysti 3D. Ei minua tälläkään kertaa käännytetty kyseisen tekniikan faniksi, mielestäni homma olisi toiminut paremmin ihan perinteisenä kaksiulotteisena versiona. Silti myönnän, että efekti on tällä kertaa ihan nätti, ei ollenkaan niin päälleliimattu ja kuppainen kuin vaikka Burtonin Alice In Wonderlandissa tai muuten ihan onnistuneessa Marvel-filmissä Thor. Ökkömönkiäiset jatkavat edellisten osien tyylillistä linjaa, ja näyttävät limaisuudessaan aivan onnistuneilta. Sensijaan niiden kuolemista annan ruoskaa. Tulee mieleen hieman wanhat Hollywoodin studiowesternit; 50 -ja 60-luvuilla oli usein niin, ettei leffaa varten äänitetty kuin yksi laukauksen ääni jokaiselle revolverille, yksi kaikille kivääreille, yksi haulikoille jne. Eli siis suomeksi vaikka filmissä saattoi revolvereilla roiskia yhtä aikaa tusina ukkoa, jokaisen aseesta kuului tismalleen sama ääni. Nyt on tavallaan ihan sama homma; jokainen alienmörkö possahtaa avaruuspyssyn osumasta aivan täsmälleen samanlaiseksi videopelimäiseksi limamössöksi. Pientä variaatiota vanhana splätterfanina olisin tässä kaivannut! Varsinkin, kun nuo hirviöiden jäänteet ovat kovin kliinisiä. Lisää visvaa, sappinestettä ja näyttelijät peittävää vihreää limaa, kuten ensimmäisessä leffassa oli, kiitos.
Käytännössä MIB 3 kulkee tuttuja latuja, mutta onneksi voitelu pelaa ja suksi luistaa. Tavallaan tässä palataan juurille ja tuodaan Will Smithin 90-luvun kulta-aikaa takaisin kankaalle millenium-tyylillä vesitetyn kakkosen jälkeen. Huumoria revitään edelleen 50-luvun scifikliseistä, avaruusteeman mukana tulevista absurdien tilanteiden mahdollisuuksista, K:n ja J:n ristiriitaisesta ystävyyssuhteesta ja siitä, että jotkut megajulkkikset ovatkin oikeasti avaruusolentoja. Franchise on toimiva ja leffa toteutettu mielestäni viihdyttävästi ja huolella. DVD:n ilmestymisen jälkeen ainakin meikäläisellä on suunnitteilla MIB-maraton, mutta sitä odotellessa sarjan fanit hopi hopi teatterikierrokselle!
