Farrokh Bulsara (Rami Malek) on aika tavanomainen intialaisen syntyperän nuori mies entisessä isäntämaassa. Pieni sattuma lyö hänet yhteen Brian Mayn (Gwilym Lee) ja Roger Taylorin (Ben Hardy) kanssa ja bändin nimeksi tulee Queen ja neljäs jäsen kyseisessä orkesterissa on John Deacon (Joseph Mazzello). Se taas johtaa pitkällä tähtäimellä Hollywoodin koristelemaksi elämänkerraksi, joten musiikillinen kokeellisuus ja karsismaattinen esiintyminen kannatti.
Bryan Singer on osoittautunut luotettavaksi kuvauspaikkaa hallinnoivaksi työnjohtajaksi joka osaa pitää leffan kasassa. Anthony McCarten käsikirjailee hyvin traditionaalisen kertomuksen joka alkaa kerronnallisesti merkittävästä tapahtumasta ja sen jälkeen seuraa tapahtumia. Luonnollisesti luomisprosessin draamaa ja nimensä Freddie Mercuryksi muuttaneen Farrokh Bulsaran homoseksuaalista holtittomuutta ei märehditä.
Rami Malek kahmaisi itselleen Oscar-patsaan, mutta tässä tapauksessa on vaikea sanoa onko palkinnon syynä erinomainen suoritus vaiko leffan kiistämätön status Oscar-syöttinä. Hyvin nopeasti huomaa että juurikin Rami Malekin on kannateltava leffan uskottavuutta muuttumalla Freddie Mercuryksi ja kaikki muut roolit ovat pelkkiä tukipilareita. Koska kyseessä on isolla rahalla tehty leffa niin tukipilarit ovat osaavia rooleissaan ja luonnollisesti tapahtumiakin manipuloidaan.
Musiikki on hyvää ja äänityö luo vahvan illuusion Freddie Mercurysta ja yhtään vähempää ei voi odottaa elokuvalta joka riippuu siitä. Käsikirjoitus on kylläkin melkoisen tasalaatuista huttua ja sellaisen jäljessä ei suurenmoisen taitava kanavointi voi tehdä leffasta loistavaa.
