Vietettyään usean vuoden ulkomailla, Kaurismäen Mika palasi koto-Suomeen ja ensitöikseen päräytti velipoika Akin kanssa vanhalla Volgalla varsin mittavan road tripin kotimaassa. Samalla veljekset painoivat mieleen tulevan elokuvansa tapahtumapaikat, kauan ennen varsinaisen käsikirjoituksen kirjoittamista. Tämän reissun pohjalta sitten syntyi Arvottomat, vanhemman Kaurismäen ikioma Suomi-filmi – sanan varsinaisessa merkityksessä.
Pikkurikollinen Manne (Pellonpää) ajautuu nokikkain paikallisen rikollispomon (Nikkari) kanssa ja joutuu lähtemään tienpäälle ystävänsä Harrin ja mystisen Veeran kanssa, sillä samaisella Volgalla.
Manne on saanut Valehtelijasta tutulta, koomisesti tulkitulta Ville Alfalta haltuunsa arvokkaan taulun, jota myös edellä mainitut pahat pojat havittelevat.
Tämä siis pohjana sen ohjaajaveljeksistä vähemmän tunnetun, mutta ei lainkaan vähäisemmän tyylitaidolla toteutetulle tieleffalle ja oodille Suomen kuvastosta(sekä calvadoksesta), joka ei kuitenkaan sorru kornin imelään ja yltiöpäiseen isänmaalliseen paatokseen. Matkan varrelle osuu niin kiertäviä taiteilijaryhmiä, tanssilavoja, omia oikeuksiaan puolustavia maanomistajia sekä tusinan verran erilaisia, sympaattisia pikkukahviloita ja kapakoita.
Arvottomat on eräänlainen vedenjakaja, sillä pian leffan jälkeen veljekset jakautuivat omille teilleen.
Aki jatkoi hyväksi havaitun, minimalistisen ja vähäeleisen tyylin jalostamista ja Mika alkoi kehittää omaa tyyliään, varsin epätasaisin tuloksin. Arvottomien dialogista on jäänyt elämään paljon lentäviä lauseita ja se nauttii pienoista kulttimainettakin alan harrastajien joukossa. Tuohon aikaan vielä teatterikoulussa ollut Pellonpää on pääosassa totuttuun tapaansa mainio, ja Pirkko Hämäläinen on eräänlainen Kati Outisen esiaste, pätevä hänkin. Suomalaisen elokuvan kenties kovaonnisin henkilö Esko Nikkari tekee pienen osan rikollispomona (ja heittää upean, kuolemaa uhmaavan stunt-kuperkeikan työpöytänsä yli) ja Juuso Hirvikangas huitoilee Mannen eräänlaisena trubaduurikaverina.
Kaurismäkeläistä huumoria on runsain mitoin. Jokainen Pariisi-otos alkaa Eiffel-tornin kuvaamisella(otokset oli pakko saada mukaan leffaan kun veljeksillä oli kova hinku päästä Pariisiin) ja Calvadoksen kanssa tarjoillaan päivän salaatti. Musiikkiraidalla raikaa rock-sovitus Finlandiasta ja suomirockin legendat Rauli Badding Somerjoesta Juiceen.
Arvottomien tarina on tutunoloinen kuvaus yhteiskunnan ulkopuolisista ja vapauden kaipuusta, mutta omalla tavallaan myös hyvin tuoreen oloinen laitos. Sen syvemmin analysoimatta voinen sanoa, että se lienee hyvän roadmovien merkki, kun elokuvan katsomisen jälkeen tekee mieli vain lähteä jonnekin ilman sen kummempaa syytä, ja sytyttää tupakka aina viiden minuutin välein.
“Pakenetko todellisuutta?”
“Todellisuus tuntu pakenevan minua.”
“Ehkäpä todellisuudessa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista.”
nimimerkki: Cuomi
