Duudsoneiden historia yltää kuvallisella puolelle vuoteen 1993. Tuolloin Jarno (ei siis juontajana Jukan kanssa kunnostautunut Jarppi) kuvasi ensimmäiset seinäjokelaiset hölmöilyt. Armeijan jälkeen Jarno hakeutui Isolle Kylälle ja eksyi MoonTv:lle töihin jolloin ajatus TV-sarjasta alkoi itämään pohjalaisen vajaassa päässä. Ex-Moontvläinen Sacha Remling keksi nimen Duudsonit ja kööri itse liitti nimeen Extremen.
Duudsoneiden DVD vaatii asennetta. TV-sarjassa homma toimii, mutta vajaa puolitoista tuntia yhtäsoittoa kohellusta koittelee ihmismieltä. Extremetemppu sekin, että jaksaa katsella voltin heittoa ja rypemistä tauotta. Se joka on tehnyt joskus koti- tai kaveripiirissä videoita, voi hommaa ymmärtää edes jonkun verran. Tekijöiden omasta mielestä lopputulos on varmaan ultimate-hauska, mutta entäs ulkopuolisen silmissä? Noh, duudsoneiden kohdalla homma toimi vielä TV-sarjana, mutta putkeen katsottuna DVD:nä ei niinkään.
Kannatan ajatusta että parhaat tulokset syntyvät harrastuksen pohjalta. Näin tässäkin tapauksessa, mutta (rahastus)intoilu vesittää hyvän asian. Kohkaamisen kokoaminen DVD:lle lyhentää köörin elinikää.
Maailmankiertue 1:n sisältö on jo tuttua kauraa. TV:n parillakin kanavalla esitettynä vähänkin potentiaalinen katsoja on kaiken jo nähnyt. Positiivisena seikkana on perus-pohjalainen meininki jossa ei valiteta jos vekki nahkaan tulee. Kunhan on rehellisesti hommassa mukana.
Duudson-DVD toimii vaikkapa kotibileiden hekottelukevennyksenä. Maailmankiertue 1:n meininki on suht’ harmitonta. Muutama naarmu tulee, mutta ei mitään vakavaa. Lähinnä tulee mieleen teinikohellus joka voi tuoda omakohtaisia muistojakin mieleen.
Miinuksena DVD:llä on kökkototeutus. Parissa kohtaa leikkaukset keskeyttää lauseen ja ääni on vain surround. Päävalikko on harrastelijamainen ja lisäsälät lähinnä myyntilause.
