TV-kanava Nelosen Törkytorstaita seuranneille Duudsonit eivät ainakaan ole tuntemattomia. ”Pohjalaasella” huumorilla eteenpäin puskeva nelikko liikkuu jossakin järkevyyden takamailla saadakseen mainetta ja mammonaa. Duudsonien maailmanvalloituksen uusin ulottuvuus on tämä leffa, jossa on tv:stä tuttua meininkiä, mutta myös jotakin (näennäisen) uutta.
Koska raina julkaistaan myös rapakon tuolla puolen (tosin vain dvd:llä), se toimii pääasiassa eräänlaisena pikakurssina, jossa Duudsoneihin (ja Suomeen) vasta tutustutaan. ”Komiat” esitellään yksitellen erilaisten extreme-temppujen kirjoessa jätkien ruumiit aina vähintään ruhjeille. Jarno – ohjaaja ja edittihuoneen velho – ei tyydy pelkästään ideoimaan temppuja, vaan tekee niitä myös itse. HP lentää kohtalokkain seurauksin jorpakkoon, Jarppi leikkii tikkataulua ja Jukka taas esittelee mm. sukukalleuksiaan. Sivuosissa nähdään kilokaupalla Britney-sikaa ja Duudsonien hengenheimolaisia aina Bam Margerasta Chris Raabiin.
Kaverusten leikit ovat kivuliaita, mutta hymy ei kuvissa juuri hyydy. Vaikka elokuvan alkutekstit varoittavat ketään yrittämästä samoja temppuja itse, ja ambulansseja sekä paloautoja nähdään leffan aikana riittämiin, eivät varoitukset hulluja pidättele. Jos näin olisi, ei olisi varmaankaan edes Duudsoneita. Ennen kuin wannabe-hurjapääksi tahtoo, olisi kuitenkin muistettava, että Suomeen ja jopa koko maailmaan mahtuu vain pieni joukko heitä, jotka oikeasti voivat ansaita tällä touhulla elantonsa. Ja vaikka hulluja ei tekisikään kokopäiväisesti, on niiden seurauksista kuitenkin kärsittävä hyvän aikaa.
Tietyssä mielessä Duudsonit vaikuttavat moderneilta Hölmölän pojilta. Koska extreme-tempaukset toteutetaan kaverusten mukaan aina selvin päin, on niiden päämotiivi, hauskuutus, kovalla koetuksella. Kun kaveri antaa iskeä pullolla päähänsä toistamiseen tai toinen pyörryttää itsensä väkisin – rahastaminenkaan ei oikein tunnu tarpeeksi vahvalta syyltä tälle touhulle. Pikkupoikia nämä jutut silti ainakin naurattavat. Sääli sinänsä, että rainan ikäraja on 15 vuotta. Ilmeisesti odotetaan, että skidit tulevat näkemään elokuvan tavalla tai toisella. Siksi olisikin ollut ehkä kuitenkin parempi, jos herra Hitlerin kiusaaminen olisi elokuvasta jätetty pois. Todelliset pikkujäbäthän eivät korvaa mitään omasta pussistaan…
Duudsonit elokuva on jossakin eeppisen elokuvan puolella. Se ei ole varsinaisesti dokumentti, muttei varsinainen juonellinen toimintapläjäyskään. Osa kuvista on paikoin ylivalottuneita ja tekninen toteutus muistuttaa muutenkin paljon tv-sarjassa nähtyä. Rainan ääniraidalla puhuttu englanti on aksenttinsa vuoksi ehkä suurelle amerikkalaiselle yleisölle liian vaikeatajuista, mutta tekeminenhän tässä lieneekin tärkeintä. Jos tarkoitus on hauskuuttaa mahdollisimman laajaa yleisöä, siinä tämä leffa epäonnistuu. Jos taas tarkoitus on järkyttää, siinäkään tämä elokuva ei onnistu kuin korkeintaan allekirjoittaneen kaltaisten orastavien kukkahattutätien kohdalla. Miten vain, mainetta pojille tulee silti.
