Heti aluksi täytyy todeta, että Prinsessapäiväkirjat on Disneyn tuottama yltiöällö kliseiden täyttämä puhtaasti kaupalliseksi tehty elokuva, jolta ei kannata odottaa minkäänlaista elokuvallista loistoa.
Mia on tavallinen, syrjitty koulutyttö, jolla on vain yksi kaveri. Hän on ihastunut koulun kuumimpaan poikaan jne… ai kuinka ihmeellistä. Noh, kohtapa tyttö saakin tietää olevansa Genovian Prinsessa ja isoäiti tuleekin häntä prinsessaksi kouluttamaan. Ja eiköhän tuosta takkutukkaisesta rillipäästä taijottakkin ihan periameriikkalainen prinsessanperikuva. Ja mitä sitten tapahtuukaan kun koko koulu saa tietää Mian olevan prinsessa…
Elokuvalta en odottanut alunperinkään mitään erikoista, mutta enpä olisi uskonut että näin tyhjä ja mitäänsanomaton elokuva loppujen lopuksi olisi. Elokuva on Disney tapaan täynä pikkuhuumoria, joka on tässä harvinaisen epäonnistunutta. Roolisuoritukset ovat mitäänsanomattomia, paitsi että Julie Andrews tekee ehkä elämänsä huonoimman ja tylsimmän roolisuorituksen. Ja jos tämä elokuva on taidetta niin The Beatlesin “I am The Warluksen” viimeinen minuutti on yhtyeen parasta antia.
Elokuva on erittäin tyhjä, heikko, persoonaton ja uuvuttava. En suosittele kenellekkään, en edes niille pikkulapsille jotka haluaisivat nähdä tämän muoviset kruunut päässään.
nimimerkki: Sano mitä sanot
