Yleensä meikäläinen kammoaa elokuvan alkuteksteissä nimeä Richard Gere. Ihan siedettävähän äijä oli Mothman-Sanansaattaja elokuvassa, mutta muuten jätkä on niin myrkkyä että… Niin on tässäkin, ja kun vastanäyttelijänä on vielä joskus jopa ok suorituksiin yltävä Julia Roberts, niin huhhuh.
Maggie Carpenter on erään pikkukaupungin nuori asukas, joka on vienyt kolme miestä alttarille, ja jättänyt heidät kaikki sinne. Naisesta on muodostunut jo eräänlainen kulttihahmo, ja eräs reportteri tekee tästä jutun, jossa hän solvaa Maggieta miestennielijäksi ja ties miksi. Kun Maggie on matkalla kohti avioliittoa neljännen kerran, saapuu reportteri kaupunkiin tekemään Maggiesta juttua, mutta kuinkas käykään? Karkaako naikkonen tällä kertaa? Ja olisiko se retkahtaminen tuohon herjoja syytävään reportteriinkaan niin mahdoton ajatus?
Tylsä, ennalta-arvattava ja kliseinen. Noilla sanoilla voi kuvata Runaway Bridea. Mutta. Kyllähän tämänkin nyt yhden maanantai-illan ajan katsoo läpi, hihitellen niille muutamalle hyvälle jutulle, joita tässä pläjäyksessä on vielä normaalia romanttista komediaa vähemmän.
Gere on hirveä, ja niin on Robertskin. Ohjaus sukkaa, ja kässäri on niin ennalta-arvattava että katsoja tietää juonen käänteineen kaikkineen viimeistään 15 minuutin katsomisen jälkeen. Imelää ja sokerista. Sanalla sanoen: Hömppää. Eikä edes positiivisessa mielessä…
