Allekirjoittanut on ilmeisesti tehnyt jotain pahaa edellisessä elämässä kun katseltavaksi ilmaantui jälleen kerran elokuva suomalaisen elokuvan suurimmalta [I]auteur[/I]-titaanilta joka ei pelkästään jättänyt kriitikkojen palautetta huomioimatta – hän suorastaan rehentelee kyvyttömyydellään ottaa vastaan rakentavaa kritiikkiä. Asenteen kylläkin ymmärtää kyseisien elokuvien olevan lyhyesti sanoen kammottavia tekeleitä ja kukaan oman neroutensa sokaisema ei halua kuulla vastalauseita.
Visa Mäkisen loikkaus agenttiparodian puolelle alkaa kohtauksella joka konseptuaalisesti toimii mainiosti ja samalla siitä näkee juuri sen miksi kyseinen elokuvantekijä on sitä enemmänkin Jumalan vihasta kuin armosta. Jotain kertoo elokuvan “käsikirjoituksen” laadusta kun edes rattijuoppouden peruslukua ei ole vaivauduttu ottamaan selville ja se on elokuvan ainoa oikeasti huvittava seikka. Selväksi kylläkin tulee varsin nopeasti Mäkisen tuntevan ne vakavammin otettavat agenttielokuvat kuin omat taskunsa, mutta asiantuntemus ei merkitse yhtään mitään jos teknistä ja ennen kaikkea sitä taiteellista toteutusmuskelia ei ole. Yhtään. Ikinä. Koskaan ollutkaan. Edes teoriassa. Käsikirjoittaja Ismo Sajakorpi kirjoittaa mukaan niin mielettömän määrän kökköä että heikompaa hirvittää ja juonellisena aasinsiltana on ajatuskontrollin (kamalan piipityksen kanssa) mahdollistava laite.
Ilmari Saarelainen on elokuvan nimihenkilö ja muita rooleja ei voi edes mainita olevan olemassa. Näyttelijöiden työ on mielettömän ylinäyttelyn tuolla puolella paitsi silloin kun se ei pääse edes kankeaan alinäyttelyyn. Kammottava puvustus ja lavastus vain alleviivaa “elokuvan” surkuhupaisuutta ja mukana on jopa värillisen valaisun kaltaisia tehokeinoja! Myönnän suoraan että selvänä tämän elokuvan katsominen oli melkoisen vaikeaa akuutin pahoinvoinnin ja kyllästymisen iskiessä.
Ainoa syy miksi Visa Mäkisen kammottava kökköteos joka juuri ja juuri on laskettava ryhmään elokuva ei pääse karmaisevien aivorääkkätekeleiden klubiin on siinä että se [B]ei eroa huonolla tavalla[/B] muista Allekirjoittaneen näkemistä Visa Mäkisen tuotoksista. Mukana on ollut koherentti idea ja sitä on toteutettu johdonmukaisesti. Harmi vain että kaikki sen jälkeen on silkkaa aivot mädättävää sekametelisoppaa.
