Bob on keski-ikäinen näyttelijä, joka on kuvaamasa viskimainosta Japanissa. Charlotte on tullut samaiseen kaupunkiin valokuvaajamiehensa kansaa, mutta tylsistyy kuoliaaksi hotellihuoneessaan. Bob ja Charlotee tapaavat ja päättävät yhdessä ottaa selvää Japanista ja elmän tarkoituksesta siinä sivussa.
Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
a. elokuva on niin taiteellinen ja fiksu, ettei meikäläinen sitä malaisjärjellään tajua.
b. elokuva on yksinkertaisesti huono.
Itse alan kallistua jälkimmäiisen vaihtoehdon puoleen. Jokin leffassa vain tökkii. Se on tylsä ja on melkeimpä kidutusta katsoa se loppuun. Lost In Transalation todistaa myös sen, että vaikka elokuva alkaakin Scarlett Johanssonin takapuolesta, ei se tarkoita sitä, että sen on hyvä. Elokuva siis, Johanssonin takapuolessahan ei ole mitään valittamista.
Näyttelejijöistä vähän. Bill Murray näyttää kärsivältä vanhalta ukolta ja Scarlett Johansson tekee yhden huonoimmista rooleistaan. Huono juttu on myös se, ettei leffassa ole ollenkaan sivunäyttelijöitä, joista Murray ja Johansson voisivat hakea tukea.
Epäselväksi jää myös se, että onko Murrayn ja Johanssonin välille haettu romanttista säpinää vai ystävällistä yhteensopivuutta. Kummassakaan tapuksessa ei minkäänlaista kemiaa näiden kahden välillä ole.
Yksinkertaisesti sanottuna Lost in Transalation on huono elokuva. Muutama hauska laukaisu Bill Murrayn suusta ei riitä pelastamaan melkein kaksituntista elokuvaa. Puoli tähteä tulee pelkästään niiden muutaman hauskan vitsin takia.
