Tylsyys vaivaa tätä rainaa ja pahasti.

5.9.2006 20:31

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Curse of the Starving Class
Valmistusvuosi:1994
Pituus:98 min

Amerikkalaisessa pikkukaupungissa elää Taten perhe, joka omistaa kituvan maatilan. Rahat ovat menneet, kun perheen pää (James Woods) tarttui pulloon ja sai potkut töistään. Äiti (Kathy Bates) ei meinaa sietää miehensä toilailuja samalla kun teini-iässä olevat lapset oikuttelevat enemmän kuin liikaa. Taylor (Randy Quaid) on limainen asianajaja sekä kauppamies, joka yrittää puristaa näistä loppuun pumpatuista ihmisistä viimeisetkin tipat, ja rahat. Velka on suuri ja maatalon tulevaisuus on vaarassa. Amerikkalainen unelma elää näissä henkilöissä ja he aikovat vielä luoda tyhjästä jotain hienoa, mutta hiljalleen toivo paremmasta alkaa kuolla kun näin huonosti menee.

Asetelmista olisi voinut saada vaikka kuinka hienoa draamaa aikaiseksi, mutta Sam Shepardin näytelmän filmatisointi on kaikin puolin aika epäonnistunutta tavaraa. Pohjalla oleva näytelmä on varmasti aika upea, mutta J. Michael McClaryn esikoisohjaus on paha epäonnistuminen. Tarina on mielenkiintoinen, mutta tarinan vaatima elokuvallinen väkevyys on korvattu kerronnallisella vetelehdinnällä. Kliseiden ja TV-elokuvamaisuuden yhdistämisestä harvoin saa aikaan mitään hyvää. Kaikki on kaatunut ohjaajan kokemattomuuteen, sillä näyttelijöiden ja käsikirjoituksen avulla olisi voinut saada aikaan jotain hyvääkin.

Nimekäs näyttelijäkaarti tuottaa pettymyksen. James Woodsiin voi lähes aina luottaa ja jätkältä on nähty monia vakuuttavia roolisuorituksia. Nyt Woods ei ole panostanut rooliin yhtään ja välillä hän sortuu ylinäyttelemiseenkin. Randy Quaidia vaivaa myös pieni ylinäytteleminen, mikä tosin sopii tähän rooliin. Henry Thomas ja Kristin Fiorella ovat hyviä Taten perheen lapsina, mutta tuntuvat liian vanhoilta rooleihinsa. Aina arkisen aidonoloinen Kathy Bates vetää elokuvan parhaimman roolin.

Tylsyys vaivaa tätä rainaa ja pahasti. Onhan tälläkin hetkensä, mutta kannattaa säästää aikaa ja olla katsomatta tätä. Suuria unelmia on syystäkin jäänyt näin vähälle huomiolle. Videovuokraamon alimpia hyllyjä harrastuksekseen tonkivat leffafriikit tulevat varmasti jonain päivänä tämän poimimaan sieltä nimekkäiden näyttelijöiden vuoksi, mutta rahat kannattaa tuhlata johonkin parempaan kuin tähän hyvin turhaan elokuvakokemukseen.

Arvosteltu: 05.09.2006

Lisää luettavaa