Ennen neljättä lukuvuottaan Tylypahkassa, Harry Potter (Daniel Radcliffe) lähtee Ronin (Rupert Grint), Hermionen (Emma Watson) ja lopun Weasley perheen kanssa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Kisat eivät suju ongelmitta kun kuolonsyöjät riehuvat ja Voldermortin merkki, Pimeyden Piirto ilmestyy taivaalle.
Tänä vuonna Tylypahkassa järjestetään Kolmivelhoturnajaiset, Harry joutuu vasten tahtoaan ottelijaksi, kun Liekehtivä Pikari sylkäisee hänen nimensä. Vuosi kuluu seuraavista koetuksista huolehtiessa ja Harry kohtaa pitkin vuotta erilaisia vaaratilanteita. Komivelhoturnajaisten voitto ei kuitenkaan ole enää tärkein asia, kun Harry joutuu taistelemaan elämästä ja kuolemasta.
Tällä kertaa jo muutenkin tiiviiseen juoneen on lisätty jotain tavallisen hyvä vastaan paha -jutun lisäksi. Tylypahkassa näkyy nyt ensi kerta normaalien teini-ikäisten ongelmat, romantiikka ja seurustelu. Jos Harry luuli, että ensimmäinen koetus olisi hankala, odottakaahan kun hänen täytyisi saada pyydettyä seuralainen joulutanssiaisiin.
Melkein 800-sivuisen romaanin luominen toimivaksi elokuvaksi on tietysti hankalaa, mutta Harry Potter ja Liekehtivä Pikari syöksyy niin suurella vauhdilla eteenpäin, että katsoja ei ehdi hengähtää välissä. Siltikin Potter toimii kiitettävästä, vaikka välillä olisi mukava pysähtyä miettimään vauhdikkaita tapahtumia.
Englantilaisohjaaja Mike Newell tuo kokonaan uutta näkökulmaa taikamaailmaan. Newell on saanut Tylypahkaan aidon englantilaisen sisäoppilaitoksen tuntua, ja lisännyt elokuvaan keventävää huumoria. Kaikista Pottereita tähän mennessä ohjanneista miehistä, Newellin panos on huomattavin.
Elokuvan alussa nähtävät huispauksen maailmanmestaruuskisat ovat hienosti toteutettu ja on harmi, ettei niitä näytetä kuin hetki.
Joulutanssiaiset ovat toinen hieno tapahtuma Liekehtivässä Pikarinaikana, ja sekin on kauniista toteutettu. Salin lavasteet ovat henkeäsalpaavat, ja näyttelijät selvästi nauttivat kohtausten tekemisestä.
Kirjassa mukana ollut Ludo Bagman on jätetty elokuvasta kokonaan pois, samoin kadonnut Bertha Jorkins ja kotitonttu Winky. Yllättävää kyllä, näiden hahmojen puuttumien ei oikeastaan harmita leffan aikana. Rita Luodikkoa taas näytetään minun mielestäni liian vähän.
Liekehtivässä Pikarissa esitellään myös kiinnostavia uusia henkilöitä. Villisilmä Vauhkomieli tullaan ainakin näkemään seuraavissa elokuvissa, muista en tiedä. Hieman harmitti, kun sain tietää, että Fleur Delacour ja Viktor Krum eivät tulisi esiintymään ainakaan Puoliverinen Prinssi -elokuvassa, koska tässä leffassa he jäivät jotenkin liian pieneen osaan.
Brenda Gleesonin Villisilmä Vauhkomieli on samalla pelottava ja hullu, mutta myös ihailtava ja kiinnostava hahmo. Ja Rita Luodikkoa ei voisi tulkita kukaan muu kuin Miranda Richardson. Richardson on yksinkertaisesti loistava.
Harryn kilpakumppanit Kolmivelhoturnajaisissa ovat sitten taas toinen juttu. Clémence Poésy ei yllä mihinkään maata järisyttävään kauniina Fleu Delacourina, lähinnä hän vain kiljuu tai seisoo hiljaa ja näyttää nätiltä. Stanislav Ianevski on kuin seipään niellyt bulgarialaisena Viktot Krumina. Kolmikon parhaan suorituksen tekee ehdottomasti Robert Pattinson. Mukavaa, että elokuvaan Harrysta ja Cedricistä on yritetty tehdä kavereita, kun kirjassa varsinkin Weasleyt halveksivat häntä, eikä Harrykaan kovin paljon turise. Ralph Fiennesin suoritus kauan odotettuna Voldemorttina lunastaa kaikki odotukset. Paremmin ei voisi olla.
