Tuntuuko sinustakin jo siltä, että elokuvamaailma pitää sisällään melko tärähtänyttä sakkia? Kun otetaan nyt tämäkin leffa puheen aiheeksi, asia tuntuu jo hetkessä selvältä kuin lähdevesi.
Digimon käynnistyi sarjana, ja tämä on eräänlainen Pokémonin kilpailija, joka käyttää samoja peruselementtejä, vaikkakaan tässä ei napata ketään mihinkään esineeseen vaan annetaan pelkästään kunnon selkäsaunoja. Juoni oli pirun kliseistä, enimmäkseen koko sarja on turvautunut uusien digimonien esittelemiseen ja hyvien digimonien lopputtomalta tuntuviin kehityksiin. Eikä tämä sarja menestynyt Suomessa, vaikka näytettiin vielä toinenkin tuotantokausi.
Entä sitten elokuva? Minkälainen töherrys tämä on? Ensinnäkin on valistettava, että tämä on selvästi tehty rahankiilto silmissä ja saamaan lapset ostelemaan kaikenlaista aiheeseen liittyvää krääsää. Toiseksi elokuva saattaa olla välillä liiankin kolkko sopiakseen pienille lapsille. Ja vielä kolmanneksi: juoni on ehkä vielä typerämpi kuin sarjalla! 🙁
Leffa jakautuu kolmeen eri episodiin. Ensimmäisessä nähdään Digimon -sarjan ensimmäisellä tuotantokaudelta asti tavattu Tai ja hänen pikkusiskonsa Kari, pieninä naskaleina, ja tähän maailmaan saapuneet kaksi digimonia, jotka laittavat Godzillamaiseen tapaan koko Tokion remonttiin. Toisessa osassa on kulunut vuosia ensimmäisen tapahtumista, ja tässä Tai kamppailee kavereidensa kanssa tietokoneverkostossa hilluvaa pahaa virusdigimonia vastaan. Lopuksi kolmas, jossa ollaan taas siirryttä parisen vuotta ajassa eteenpäin, jossa esiintyykin toisesta tuotantokaudessa esiintyneet tenavat, kamppailemassa julmaa jättiläisdigimonia vastaan.
Sanoinko jo, että tämä on typeryyden ja ääliömäisyyden huippu? En ehkä, mutta eikös se ole ihan järkevää, kun ajattelee, miten turhalta tämä tuntuu? Kovinkaan pienet eivät voi katsoa tätä väkivallan vuoksi tai sitten elokuvasta on tehty liian monimutkainen lapsen ajattelutapaa kohtaan. Ideaa olisi voitu vielä pitkään höylätä, sillä on aika typerää jakaa leffa kolmeen tarinaan, joissa periaatteessa kaava on aika lailla sama. Lopuksi leffa yrittää toisessa osassa hyödyntää 3D-tekniikkaa piirrostekniikan kanssa, eikä se oikein sovi minusta tähän ollenkaan.
Suomenkieliset dubbaukset ovat kamalaa kuunneltavaa, joista Karin suomenkielinen ääni on kaikkein kamalinta ja hahmoon täysin sopimatonta. En ole vielä kuullut alkuperäisiä ääniä, mutta viitsisikö vaivautua, kun leffa on muutenkin jo tuhoon tuomittu?
Typerimpiä anime-leffoja saa hakea koko loppuikänsä. Pokémonin myös turhat leffat tuntuvat maanpäälliseltä paratiisilta tähän verrattuna.
