Peter Jackson on tänään umpikuuluisa mies. Aluksi jätkä teki pienen piirin splatterikamaa, ja viimeisin projekti on ollut massasuosion saavuttanut Sormusten Herra-filmatisointi. Sopivasti näiden filmien väliin jäävä Taivaalliset olennot on helmi, jommoista ei Jacksonilta välttämättä odottaisi.
Kyseessä on ytimekkäästi sanottuna leffa tyttöjen välisestä ystävyydestä. Pauline (Lynskey) tapaa Julietin (Winslet), ja mimmeistä tulee erottamattomat. Sanan rankimmassa merkityksessä. Vanhempien mielestä moinen yhdessäolo on sairaalloista, ja kapulaa yritetään heitellä rattaisiin. Eivätkä mielikuvitusmaailmoihinsa eksyneet, aikuisuuden kynnyksellä häilyvät ystävykset semmoista aio sietää.
Vankasti tositapahtumiin perustuvan kohutapauksen romantisoinut Jackson on kuluttanut minuuttinsa oikein. Elokuva rakentaa tyttöjen maailmaa hienovaraisesti, jolloin kliimaksi kolahtaa äärettömän hienosti. Mielikuvitusepisodeihin on panostettu, mikä on mainio seikka. Lynskey ja Winslet ovat päärooleissa loistavat, ja muukin remmi istuu osiinsa hyvin.
Tämän leffan jälkeen katsojaan jää ihan kuupo fiilis. Vaikka tietäisikin, mihin raina lopulta päätyy, lopetus järkyttää silti jättäen reippaasti sulateltavaa. Taivaallisista olennoista alkaa oikeastaan pitää vasta viikko, pari katsomisen jälkeen – jos alkaa. Shokeeravuusarvoa lisää muhkeasti tosipohja.
Noh, kyseessä ei onneksi ole pelkästään järkyttävä pläjäys vailla sisältöä. Tämähän on peräti kaunis leffa. Hmm, hmm, hmm.
