Richard Mayhew (Gary Bakewell) on lontoolainen nuorukainen. Hän on toimistotöissä ja on kihloisa määrätietoisen Jessican (Elizabeth Marmur) kanssa. Hänen elämänsä on rauhallista ja vakaata.
Alapuolisessa Lontoossa Door (Laura Fraser) Porticon huoneesta joutuu pakenemaan murhaajia, jotka tappavat hänen perheensä. Murhan toteuttavat herrat Croup (Hywel Bennett) ja Vandemar (Clive Russell) ovat työkaluja ja väkivallan ammattilaisia, jotka osaavat työnsä erinomaisesti. Door kykenee avaamaan ovia ja haavoittuneena hän paiskautuu Richardin polulle. Richard toimii itsenäisesti ja päättää auttaa Dooria ja kyseinen teko nykäisee hänet omituiseen ja irrationaaliseen maailmaan minkä todellisuus noudattaa ihan toisia lakeja. Selviytyäkseen kyseisessä omituisessa maailmassa hän lyöttäytyy Doorin ja tämän tuttavan, Carabasin Markiisin (Paterson Joseph) mukaan. Mukana kulkee myös Doorin palkkaama henkivartija Hunter (Tanya Moodie) joka aikoo kaataa Lontoon pedon. Lopulta tilanne ratkeaa ja Richard pystyy palaamaan takaisin omaan maailmaansa, mutta matka on muuttanut häntä enemmän kuin hän uskookaan.
BBC:n tuottama ja Neil Gaimanin käsikirjoittama Neverwhere on tyylikäs ja omalaatuinen urbaani fantasia. Mustan huumorin, outojen henkilöhahmojen ja painajaismaisesti tutun ympäristön yhdistelmä on katsojalle yhtä outo kuin Richardillekin. Gary Bakewellin suoritus ei ole mikään karismajärkäle, mutta sellaisena se onkin juurikin uskottava. Richardilla ei ole mitään erikoisia apuja ja onkin melko pitkälti muista riippuvainen, mutta oppii pärjäämään. Paterson Joseph hoitaa karismaa suorituksessaan Carabasin Markiisina joka on jokaiselle tavalla tai toisella tuttu. Tanya Moodien Hunter jää hieman ohueksi hahmoksi, mutta suoritusta ei voi haukkua kehnoksi. Vastapuolta edustavat Hywel Bennett ja Clive Russell tekevät varman humoristista työtä kolkkona työparina joka kiduttaa, tappaa, uhkailee, petkuttaa ja ironista kyllä – noudattaa saamiaan ohjeita ja kunnioittaa markkinarauhaa. Enkeli Islington (Peter Capaldi) taas on vaikeaselkoinen henkilö joka kylläkin on soveliasta enkelille jonka havaintomaailma ja muisti ovat aivan erilaisia.
Neverwhere on vahvasti kirjoitettu ja ohjattu teos, jonka pahin heikkous on tuotannossa. Visuaalinen ilme on kohdillaan, mutta erityisesti toiminnallisemmissa kohtauksissa olisi kaivannut lisäbudjettia vaikutelman tehostamiseksi. Illuusio on vahva toiminnan ollessa hillittyä, mutta lopun rajummissa kohtauksissa illuusion ohuus paljastuu. Onneksi kyseisiä kauneusvirheitä ei ole paljoa ja tarina pysyy koko ajan vahvasti esillä.
Kokonaisuutena Neverwhere on miellyttävä urbaani fantasia minkä ainoa suurempi heikkous on rajallinen budjetti. Kaikki muu toimii ja hyvä niin.
