Pienestä meksikolaisesta vankilasta karkaa synkeä Azul-niminen kovanaama. Hänellä on mustat vaatteet, kitarakotelo täynnä aseita ja kaunaa Mauricio-nimiselle roistolle, jonka kaikki tuntevat nimellä Moco. Mocolla on valkoiset vaatteet.
Samaan aikaan kaupunkiin, jonka nimi on Acuna, saapuu nuori Mariachi. Hänellä on mustat vaatteet, kitara kitarakotelossa ja halu saada elanto. Moco lähettää kovanaamansa ottamaan Azulin kiinni joilla on ohjeena ottaa kiinni mies jolla on mustat vaatteet ja kitarakotelo. Nämä sekoittavat Azulin mariachiin ja soppa on valmis.
Robert Rodriguezin esikoinen on tyylikäs, hillittyä toimintaa sisältävä pläjäys. Tunnelma on tärkeä näyttävien trikkien (joihin ei ollut varaa) sijasta ja siinä myös onnistutaan. Rodriguezista voi sanoa, että hän hoitaa kirjaimellisesti kaikki tärkeät kameran takaiset tehtävät: ohjaa, kuvaa, kirjoittaa, tuottaa, leikkaa ja säveltää elokuvamusiikin. Yksikään elementti ei ole mikään mestarillinen osoitus, mutta kuitenkin ehdottoman taitava ja sydämellä tehty.
El Mariachi on tyylikäs ja hyvin toteutettu pienen budjetin toimintapläjäys, jonka tekijöillä on ollut selkeä käsitys päämäärästä. Ja loppukohtaus, missä kaikki asiaan kuuluvat kokoontuvat on hieno kohtaus. Westernien perinteitä käänteisesti kunnioittaen pahalla tyypillä on valkeat vaatteet, hyvällä mustat ja valkeat ja neutraalilla mustat.
Henkilökohtaisesta ja ammatillisesta tradegiasta huolimatta Mariachi jatkaa matkaansa eteenpäin.
nimimerkki: Jurpo
