Ennen kuin Harrison Ford valittiin Richard Kimblen rooliin, mm. Alec Baldwinia, Nick Noltea, Kevin Costneria ja Michael Douglasia kaavailtiin rooliin. Nolte kuitenkin koki olevansa vanha rooliin, huolimatta siitä, että hän oli Fordia vuoden vanhempi. Myös Jon Voight ja Gene Hackman olivat ehdolla Samuel Gerardin rooliin, ennen kuin Tommy Lee Jones sai roolin.
Kirurgi Richard Kimble (Ford) joutuu syyttömänä tuomituksi vaimonsa murhasta. Hän onnistuu karkaamaan, kun vankienkuljetusauto suistuu tieltä, saaden peräänsä seriffi Samuel Gerardin (Jones) johtaman ryhmän. Pakomatkallaan Kimble yrittää todistaa syyttömyytensä keräämällä todisteita yksikätisestä miehestä, jonka hän alusta asti väittää murhanneen vaimonsa.
Elokuva perustuu 1960-luvulla esitettyyn samannimiseen televisiosarjaan. Andrew Davisin ohjaus on jännittävän nerokasta, pitäen elokuvaa otteessaan loppuhetkille asti, sekä David Thowyn ja Jeb Stuartin keskenään taikoma käsis on elokuvan ehdotonta eliittiä. Harrison onnistuu saamaan katsojan samaistumaan Kimbleen ja siirtymään tämän puoleen. Ei Joneskaan ole niin huono kuin mitä voisi luulla, jonka suoritus on täyttä rautaa ja puhdasta A-luokkaa.
Elokuva oli ehdolla seitsemässä Oscar-kategoriassa vuonna 1994 (mm. paras elokuva). Sille myönnettiin yksi palkinto, kun Jones voitti parhaan miessivuosan Oscarin. Lisäksi Jones voitti Golden Globen ja elokuva BAFTAn äänityksestä. Se tuotti kansainvälisesti yli 368 miljoonaa dollaria, ollen vuoden 1993 kolmanneksi tuottanein elokuva.
Loppupeleissä Takaa-ajettu on tyylikäs ja piinaava kissa ja hiiri -leikki, joka myös nousee yhdeksi parhaista elokuvista, mitä on koskaan tehty. On suorastaan iso yllätys, ettei tämä kahmaissut parhaan elokuvan Oscaria, sillä tästä löytyy paljon potentiaalia ja väkivahvaa kilpajuoksua sen ansaitsemiseksi. Kokonaisuutena kaiken kruunaa Fordin ja Jonesin häikäisevät suoritukset ja Andrew Davisin vahva ja energinen ohjaus.
