Eletään Yhdysvaltain sisällissodan aikaa. Pohjoisvaltioiden korpraali John Mc Burney (Clint Eastwood) on haavoittunut taistelussa ja pysyy tuskin tajuissaan, kun sienimetsässä ollut pieni tyttö vie hänet suojaan ja turvaan etelävaltioiden sotilaiden tieltä. Pian haavoittuneen korpraalin ympärillä pyörii joukoittain nuoria naisia, turvapaikka kun sijaitsee etelävaltiolaisessa tyttökoulussa. Koulun porttiin pitäisi kiinnittää sininen liina merkiksi siitä, että talossa majailee luovutettava vihollinen. Kukaan naisista ei kuitenkaan halua kiinnittää huivia porttiin.
Korpraali John McB on jäänyt vähälle huomiolle ohjaaja Don Siegalin hienosta tuotannosta (mm. Likainen Harry, Pako Alcatrazista), mutta täysin suotta. Elokuva on tyylikäs jännitysdraama, sotaelokuvakin, mutta ilman sotakohtauksia. Kun naiset, etunenässä tyttökodin johtaja Ms Martha (Geraldine Page) peittelee hellästi vihollissuojattinsa vilttien alle, voi vain miettiä, kuinka haavoittuneen korpraalin aivoissa suhisee: kuinka päästä pois ja kuinka selvitä hengissä tässä järjettömässä tilanteessa. Talosta ulos astuminen kun tietäisi varmaa kuolemaa.
Clint Eastwood esittää rauhallisesti ja luotettavasti jenkkikorpraalia, ja välillä katsoja jopa unohtaa ulkopuolella odottavan vaaran. Vai vaaniiko suurempi vaara sittenkin tyttökodin seinien sisäpuolella? Lopun dramatiikkaosuus vaikuttaa ihan pikkuisen epäuskottavalta, mutta toisaalta taas, voiko sota-aikana kukaan pysyä täysin järjissään?
Toiminnan tai muun räiskyttelyn uskollisille kannattajille Korpraali John McB ei todellakaan anna tyydytystä, mutta jos pidät Clintin rauhallisemmista elokuvista, kuten Kalpea ratsastaja, kannattaa sinun ehdottomasti katsastaa tämäkin teos.
nimimerkki: Giga
