Vuonna 1968 ilmestyi kaikkien aikojen sci-fi kirja. Samana vuonna ilmestyi myös samaiseen kirjaan perustuva kaikkien aikojen sci-fi elokuva. Onnistumalla vangitsemaan Arthur C. Clarken kirjan sielun ja sisällön, ja muuttamalla sen toimivaksi elokuvaksi, Kubrick ja Arthur tekivät miltei mahdottomasta mahdollista. Mutta onko elokuva sittenkään niin mystinen kuin aina on annettu ymmärtää? Toki, mutta ei kuitenkaan niin mystinen etteikö siihen saisi mitään tolkkua. Elokuvan voi periaatteessa jakaa kolmeen osaan, jotka ovat kuitenkin pituudeltaan eri mittaisia ja tyylisiä. Ensimmäisessä osassa seurataan elämää 4 miljoonaa vuotta sitten, kun toinen osa sitoutuu Kuuhun ja sen mystiseen löytöön ja viimeinen osa kertoo avaruusmatkasta Jupiteriin ja sen tuolle puolelle.
4 miljoonaa vuotta sitten muukalaiset kulkivat aurinkokuntamme ohitse ja kylvivät planeettoihin eräänlaisia siemeniä, mustia monoliitteja. Yksi noista planeetoista oli Maa. Tuo maahan asetettu saumaton paasi muutti arvaamattomalla tavalla koko evoluution suunnan. Se levitti aggressiota apinoiden keskuuteen ja muokkasi näiden ajattelumallia. Aikaisemmin riistaeläimet ja apinaeläimet elivät sulassa sovussa, mutta nyt apinat erottuivat joukosta ja alkoivat metsästää riistaa. Vähitellen apinasta kehittyi ihminen, josta muodostui planeettamme älykkäin olento. Koko kehityksen siis sysäsi liikkeelle muukalaisten asettama monoliitti.
Tri. Heywood Floyd (William Sylvester) USA:n avaruusmatkain neuvostosta lähetetään Kuuhun tutkimaan eriskummallista löytöä. Tuo TMA-1:ksi ristitty monoliitti on ensimmäinen aito todiste Maan ulkopuolisesta elämästä. Harvat asiasta tietävät henkilöt päättävät kuitenkin pitää asian julkisuudelta piilossa. Kukaan ei tiedä mistä monoliitti on Kuuhun tullut, kuka sen on sinne laittanut ja ehkä tärkein kaikista: miksi se on sinne tullut. Kukaan ei myöskään tiedä yhtikäs mitään muinoin Maahan lasketusta monoliitista.
1,5 vuotta myöhemmin TMA-1:n jälkeen aloitetaan ihmisten mielestä pisin koskaan tehty avaruusmatka. Jupiteriin lähetetään viisihenkinen avaruusalus, jonka tehtävän todellisen tarkoituksen tietää vain lennon kuudes jäsen, huippuälykäs tietokone HAL 9000 (rauhoittavana äänenään Douglas Rain). Matkan kolme jäsentä ovat horroksessa, kun hereillä ovat vain komentaja David Bowman (Keir Dullea), Frank Poole (Gary Lockwood) ja tietysti 24/7 toimiva tietokone. Hal on aluksen aivot ja hoitaa kaikki tekniikkaan liittyvät seikat. Kaikki ei kuitenkaan suju kuin leikiten, sillä miesten luottamus Halia kohtaan heikkenee, kun tietokoneen arviointikyky ei taidakaan olla vakaalla pohjalla…
Kuvallinen ja äänellinen ilmaisu sulautuu saumattomasti yhteen. Tuttuun Kubrickin tapaan kuullaan klassista musiikkia, tähän elokuvaan ei oikeastaan voisi kuvitellakaan mitään muuta. Elokuva alkaa hienolla kolmen minuutin mittaisella introlla, jonka aikana voi sulkea silmät ja kuvitella leijuvan avaruudessa. Tyylikäs mestariteos, josta ei edes keksi mitään pahaa sanottavaa. Kuvaus on jumalaisen hienoa, ja varsinkin värien käyttö on jotain ennennäkemätöntä. Mielestäni Kubrickin paras. Elokuvan viimeiseen puolituntiseen on olemassa lukemattomia tulkintoja, joista yhteen pureudutaan hieman tuonnempana. Elokuvassa on monen minuutin mittaisia dialogittomia pätkiä, mutta se ei hidasta kerrontaa millään saralla, päinvastoin. 2001: Avaruusseikkailu on paikoin myös hyvinkin pelottava. Noin 99% varmuudella elokuva jättää jälkeensä läjäpäin erilaisia kysymyksiä.
(Seuraavassa pätkässä esitetään yksi mahdollinen tulkinta elokuvan viimeiselle puolituntiselle, joten se voi sisältää spoilereita): Bowman löytää Jupiterin takaa ehkäpä muukalaisten muinoin käyttämän hyppyportin, johon hän astuu pikkusukkulallaan. Hyppyportti toimii galaksien, ehkä maailmankaikkeuksien, välisenä ohitusväylänä. Bowman kulkee kymmeniä kertoja valoa nopeampaa, mistä geometriset kuviot johtuvat. Hän näkee vääristyneitä maailmoja ja kokee selittämättömiä ilmiöitä. Portti kuljettaa Daven täydelliseen ihmisten rakentaman hotellihuoneen jäljitelmään, jossa kaikki on todellista, mutta silti niin epätodellista. Aika on vääristynyt ja hän vanhenee hurjalla vauhdilla. Lopuksi hän kokee uudelleensyntymisen tähtilapseksi. Elokuvan loppupuoliskolla on siis symbolinen merkitys: ihmisen juuri alkoi monoliitista, ja päättyi monoliittiin. Koko ihmisrotu on siis pelkästään muukalaisten pieni kokeilu.
nimimerkki: Low Rider
