Star Warsista ei pahemmin ole animaatioelokuvia tehty, mikä oli sinänsä jo piristävä tapaus. Tämä kyseinen elokuva on kuitenkin enemmän pilottijakson näköinen, jota sen on tarkoitus myös olla.
Juoni noin lyhykäisyydessään yrittää keskittyä Anakiniin. Jedit yrittävät taistella separatisteja vastaan, kun droidiarmeija vain lähestyy ja lähestyy. Pian Obi-Wanille ja Anakinille tulee lisää pähkäiltävää. Yoda on lähettänyt Anakinille oppilaan, Ahsoka Tanon, jonka kanssa Anakinin pitäisi tuhota droidien suojakenttä ja vielä käydä pelastamassa Jabba the Huttin poika. Kreivi Dooku ja Asajj Ventress punovat juoniaan Huttin pojan suhteen, kun Obi-Wan Yodan kanssa yrittävät käydä omaa osuuttaan taistelussa.
Alkuteksteistä lähtien käy jo ilmi, ettei tämä aivan perinteisintä Tähtien sota kaavaa käytä, vaan lähinnä lainaa hahmoja luodakseen toiminnallisen paketin. Siinä mielessä elokuvan ohjaajaksi on valittu oikea mies Dave Filoni, jolla on kokemusta toiminta-animaatioista. Aloittihan hän animaatio-ohjaajan uransa Avatar animaatiosarjasta, jossa Filoni teki myös kuvakäsikirjoituksia. Toimintaa sitten kuitenkin piisaa ihan sopiva määrä ja valomiekkailuja riittää vaikka muille jakaa, mikä sinänsä on positiivinen seikka. Ainut huono seikka käy sitten ilmi, ettei Filoni elokuva depyytissään osaa sitten luoda hiljaisempina hetkinä mitään mullistavaa, jottei katsoja kyllästyisi kaiken sen sotimisen jälkeen. Vielä kun käsikirjoituksesta vastannut trio Gilroy, Melching ja Murphy eivät sen enempää panostaneet elokuvan sisältöön. Se sinänsä kyllä toimii ottaen huomioon, että puolet ajasta keskitytään joko toimintaan tai sitten Anakinin ja Ahsokan väliseen oppilas-opettaja suhteeseen.
Ääninäyttelemisestä voi olla montaa mieltä, mutta kokonaisuutena se on varsin onnistunut. Sinänsä hienoa, että elokuvaan saatiin kolme alkuperäisääntä Jackson, Lee ja Daniels omiin tuttuihin rooleihin. Matt Lantern Anakinin roolissa on enemmän kuin hyvä. Muista ääniroolituksista James Arnold Taylor Obi-Wanin roolissa saa plussaa. Taylor on jo aiemmin ollut kyseisessä roolissa aikasemmassa animaatiosarjassa ja on imitoinut Ewan McGregoria pienemmissä projekteissa. Ainoan miinukset koko ääninäyttelystä pitäisi antaa Tom Kanelle, joka ei ole aivan se paras mahdollinen ääni Yodalle, vaikka mies osaakin jollain tasolla imitoida Frank Ozia, käy paikka paikoin ilmi, ettei hän aivan 100% ole roolinsa kuuloinen.
Ylipitkältä jaksolta tuntuva Star Wars: The Clone Wars onnistuu vain kahdessa asiassa. Se jaksaa viihdyttää tietyn aikaa toiminnallaan ja animoinnillaan. Vaikkei tietokoneanimaation olisi vieläkään ehtinyt tottua, niin kaiken sen hälinän keskellä voi jäädä ihastelemaan visuaalisella tasolla uuden vuoden tapaan tyylikkään näköistä värimellakkaa.
