Arviossa: Kukkulan kuningas

Kukkulan kuninkaan rutikuiva ja lakoninen huumori on kestänyt aikaa vähintäänkin erinomaisesti.

Arviossa: Daria

Daria on reliikki ajalta, jolloin tyhmistäväksi mielletystä televisiosta saattoi tulla nuorisolle suunnattua luovaa ja älykästä animaatioviihdettä myös Suomessa.

Arviossa: Vihreitä munia ja kinkkua: toinen kattaus

Kuka olisi oikeasti uskonut, että toinen tuotantokausi on joka suhteessa vielä ensimmäistäkin parempi?

Arviossa: Jellystone!: 2. tuotantokausi

Jellystonen toinen tuleminen kierrättää ensimmäisen kauden ratkaisuja vähän liiankin uskollisesti.

Arviossa: The Maxx

Avantgardemainen The Maxx oli MTV:n itsensä näköinen vastaus aikansa suosituille sarjispiirretyille.

Arviossa: El Tigre

Päräyttävä latinorevittely ei yksin riitä kantamaan tarinankerronnallisesti ohkaista televisiopiirrettyä.

Arviossa: The Cuphead Show!: 1. tuotantokausi

Valemuisto kulta-ajalta.

Arviossa: Hopeanuoli

Tarinankerronnallista inspiraatiota on selvästi haettu niin Kurosawalta kuin Hitchcockiltakin.

Arviossa: Aggressive Retsuko: 4. tuotantokausi

Sanrio on uskaltanut ottaa valtavan riskin muuttamalla tuttua konseptia, mutta lopputulos ei vain naurata aiempien tuotantokausien tapaan.

Arviossa: Kissyfur

Tarinan lupaava lähtöasetelma redusoituu nopeasti silkaksi hyvän mielen lastenpiirretyksi.

Arviossa: Turbo Teen

Surrealistisuuteen asti hölmön Turbo Teenin henkinen perintö elää nykyisinkin lukuisissa parodioissa.

Arviossa: Rambo ja vapauden voimat

Legenda modernin amerikkalaisen sodanjumalan ikioman pullistelupiirretyn noususta ja tuhosta.

Arviossa: Castlevania: 4. tuotantokausi

Laadukas finaali jättää hyvän jälkimaun sovituksesta joka pääsee dramaattisesti omilleen.

Arviossa: Salaiset kansiot: 1. tuotantokausi

Salaisten kansioiden ensimmäinen tuotantokausi keskittyi vielä vahvasti sarjan konseptin esittelyyn.

Arviossa: Chuck Norris: Karate Kommandos

Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.

Arviossa: Darkstalkers

Darkstalkers syö miestä.

Arviossa: Chargeman Ken!

Chargeman Kenin löytymisen on sanottu mullistaneen japanilaisen meemikulttuurin kertaheitolla.

Arviossa: Haamujengi

Animoidun Haamujengin tarinat ovat parhaimmillaan niin kekseliäitä ja hauskoja, että niistä riittäisi helposti virikkeitä vaikka kokonaiseen elokuvasarjaan.

Arviossa: Halinallet

Ajatelkaa lapsia!

Arviossa: Jumanji

Jumanjissa muistettavinta on Everett Peckin omalla susirumalla tavallaan siisti ysäridesign.

Arviossa: Aladdin

Aladdinin seikkailuista nähtiin Suomessa lähinnä hyvällä maulla valikoitu laadukkaampi osa.

Arviossa: Pikku ponit

Hasbron häikäilemätön mielikuvamarkkinointi tehosi aikansa lapsiin kuin vesirokko.

Arviossa: Spawn

Synkistely on taitolaji.

Arviossa: Toxic Crusaders

Toxic Crusaders ei missään nimessä ole hyvä sarja, mutta sen nasevan ironisesta ja hölmöstä huumorista voi oikeassa mielentilassa saada irti pientä iloakin.

Arviossa: Ewokit

Voi Lucas ja Nelvana minkä teitte.

Arviossa: Beavis & Butt-Head – iloiset teinipojat

Päivän populäärikulttuurin avainsana oli “lo-fi”.

Arviossa: Eek! the Cat

Ääneen naurattava Eek! the Cat on yksi Disneyn suuruudenhullujen yritysostojen sivullisista uhreista.

Arviossa: Kahjokatti

Disney ei selvästi itsekään täysin uskonut Kahjokatin mahdollisuuksiin.

Arviossa: Wild West C.O.W.-Boys of Moo Mesa

Moo Mesan todellinen tähti on sen hölmö konsepti.

Arviossa: Bucky O’Hare and the Toad Wars

Vihreän avaruuskaniinin seikkailu ei varsinaisesti ollut kovinkaan riittoisa tai pitkä, mutta ainakin se sai ansaitsemansa onnellisen lopun.