Sota tekee miehistä sankareita. Näin ainakin sanotaan. Onneksi minun ei ole tarvinut kokea tuota tapahtumaa omakohtaisesti ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan. Minulle riittä sota televisioruudusta nähtynä.
Toisen maailmansodan alkuaikana saksalaiset hallitsivat maailman meriä sukelluveneillään, jotka armotta upottivat lähes kaikki kohtaamansa alukset. Saksalaisilla oli lisäksi etunaan huippusalainen enigma, radioviestien koodauslaite, jonka salausta liittoutuneet eivät osanneet purkaa. U-571 oli yksi monista Hitlerin sukellusveneistä. Upotettuaan suuren rahtilaivan se joutuu itse englantilaisen hävittäjän uhriksi, ja vaurioituu pahoin. Alus jää meren pinnalle liikkumiskyvyttömänä odottamaan apuvoimia Ranskasta. Amerikkalaiset saavat vihiä aluksen vaurioittumisesta, ja päättävät lähettää oman sukellusveneen varastamaan enigman saksalaisilta vaurioituneesta sukellusveneestä. Suunnitelma on lähellä onnistumista, kun asiat alkavat liukumaan käsistä. Alkaa jännittävä takaa-ajo, jossa oma henki ei välttämättä ole kallisarvoisin pelastettavissa oleva asia.
Elokuva toimii sotaelokuvana varsin hyvin. Siihen on saatu juuri sellaista jännitystä kuten voisi olettaa, kun liikutaan kymmeniä metrejä veden pinnan alapuolella vihollisen väijyessä yläpuolella. Näyttelijäkonkari Keitel tekee normaalin (hyvän) roolisuorituksen, mutta jotenkin hän on mielestäni se henkilö, joka ei sovi joukkoon. Tämä seikka ei luultavasti häiritse monia katsojia, mutta minua hieman. Elokuvan lopussa syyllistytään lisäksi pieneen “jenkkimainontaan”, mutta annettakoon se amerikkalaisille anteeksi. Elokuva on kaikin puolin hyvä valinta.
