Heti kättelyssä on sanottava että nyt ollaan tekemisissä huippuleffan kanssa. Viimeisin katsomiskerta oli jotain 9. ja 11. tienoilla. Ja edelleen leffa kestää ja uusia yksityiskohtia tulee vastaan. Joten jos et jostain syystä pidä Uhrilampaista lopeta lukeminen tähän, sillä tämä arvostelu tulee olemaan yhtä poikkeusta lukuunottamatta silkkaa ylistystä.
Lähdetäänpä liikkeelle näyttelijävalinnoista. Anthony Hopkins Hannibal Lecterinä ansaitsee paikkansa leffahistoriassa. Omien sanojensa mukaan ohjaaja Demme jätti tilaa Hopkinsin improvisoinnille. Tyylitajuisena näyttelijänä Hopkins tiesi mikä tehoaa katsojiin.
Jodie Foster vielä opiskelevana etsivänä Clarice Sterlinginä on sama juttu. Voidaan sanoa että helppohan tätä on ylistää, kun kaikki sen hyvyyden tunnustaa, mutta mielestäni suurleffan tunnistaa että se kestää edellä kerrotut katsomiskerrat. Fosterinkaan esittämän Clarice Sterling -roolista ei löydy vieläkään aukkoja.
Scott Glenn etsivän esimiehenä ja kouluttajana, Anthony Heald vankilan päällikkönä ovat rooleihinsa luotuja. Glenn on cool ja Heald perus v-mäinen oman edun tavoittelja.
No oukei. Leffan ainoa särö on Chris Isaak. En ymmärrä miksi ukkeli on ympätty mukaan sivurooliin. Kun Isaak ilmestyy kuviin, se on leffan ainoa kohta milloin huomio menee epäolennaiseen.
Uhrilampaiden käsikirjoitus perustuu Thomas Harrisin romaaniin. Sovellus leffaksi on harvinaisen onnistunut. Ohjaaja Demmellä on ollut rohkeutta toteuttaa valkokankaalle asioita joita kovin usein ei näe. Siis TYYLILLÄ, eikä itsetarkoituksena. Sensuurilait sun muut typeryydet voivat pilata leffan mutta kuka nyt byrokraateilta tyylitajua odottaakaan.
Kuten tiedetään jatkoleffa-Hannibal on ilmestynyt, ja on arvosteltu Leffatykissäkin. Jatkoakin on luvassa Hannibal-sagalle. Odotellaan sitä, mutta Uhrilampaat nosti riman niin korkealle että lienee turha odottaa samantasoista kamaa. Sitä odotellessa, kaupoissa oleva Uhrilampaiden tupla-DVD on herkkua leffaharrastajalle.
