Oli tylsä lauantai-ilta. Päätin avata telkkarin ja kas, muuan tuttu kauhuelokuva siellä oli juuri alkamassa. Jo pariin kertaan tarkastettu leffa kaipasi muistissani pientä uudistusta ja näin ollen sammutin kaikki valot ja valahdin sohvalle.
USA:n keski-lännessä riehuu umpihullu murhaaja naisten kimpussa. Sarjamurhaajan tapausta alkaa selvittämään nuori FBI-opiskelija, luokkansa priimus, neiti Starling, joka saa tehtäväkseen pyytää apua huippuvaaralliselta ja -älykkäältä kannibaali-tohtori Lecteriltä. Lecterillä on kuitenkin jotain paljon suurempaa mielessään kuin viaton FBI:n autteleminen ja aika murhaajan kiinnisaamiseksi alkaa loppua: Samaan aikaan kun tri. Hannibal Lecter kietoo Starlingin mieltä pikkusormensa ympärille sieppaa hullu murhaaja senaattorin tyttären!
Elokuva perustuu siis saman nimiseen Bestselleriin, eikä suotta ole kirja kehuja kerännyt. Juoni on oikeasti ovela ja täynnä nerokkaita oivalluksia. Henkilöt on kirjoitettu kirjan pohjalta eläviksi, täyteläisiksi ja varsinkin Hannibal on erittäin onnistunut. Näyttelijätyö pukee henkilöitä vahvasti ja Anthony Hopkins tekee tässä jopa parhaan roolinsa.
Jonathan Damme on onnistunut luomaan rankan, vahvan ja mustan psykologisen jännitteen, joka pysyy koko elokuvan aikana korkealla tasolla. Mukana on erittäin jännittäviä ja nerokkaita kohtauksia, jotka takaavat paatuneimmallekkin jännärifriikille hienot olot. Välillä hieman mahtipontinen ja välillä niin hitaasti kuin nopeastikkin etenevä kerronta sopii elokuvaan erittäin hyvin.
Musiikkit ja äänimaailma ansaitsee elokuvassa erityismaininnan. Oli todellinen ihme, että jopa Texasin Moottorisahamurhaajan irrationaalinen, täysin karmea äänimaailma saa kovan vastuksen, mutta tällä kertaa äänet ovat realistisia. En muista näiden kahden elokuvan lisäksi yhtään elokuvaa, joissa kirkuminen olisi oikeasti tuntunut pahalta.
Kaikinpuolin Uhrilampaat on unohtumaton elokuvaelämys, joka kuuluu jokaisen kauhu- ja jännärifanin katsoa. Loistavasti näytelty, tehty ja ohjattu klassikko todistaa viimeistään, että kyllä sitä 80-luvun jälkeenkin jotain ikimuistoista pystyy kauhuelokuvien joukossa syntymään, kunhan vain annetaan ohjakset taitaville ihmisille. Tämähän pätee oikeastaan kaikkeen, eikä tämä elokuva uhkaa tuota yhtälöä. Vahva haastaja jopa Hohdolle!
nimimerkki: Sano mitä sanot
