Lyhyt oppimäärä miehestä nimeltä Edward D. Wood Jr:
1) Vuodet 1924-78 maanpintaa kuluttanut transvesti ja visiönääri ilman todellista näkökykyä. 2) Tyttöystävänsä angoravillapaidassa keikistelevä tollo, joka tahtoi palavasti tehdä suurelokuvan. 3) Ja ennen kaikkea mies, joka usean tahon mukaan pidetään aikamme huonoimpana leffaohjaajana, ja joka innoitti Tim Burtonin tekemään elokuvan miehestä nimeltä Ed Wood.
Siellä ohjaajien arvostuslistan toisessa päässä luuraavan Tim Burtonin Ed Wood – elokuva on jotain aivan käsittämättömän nerokasta. 1990-luvun alun huumassa väsätty kunnianosoitus leffa-alan viralliselle häslääjälle onnistuu samanaikaisesti olemaan rento, koskettava ja klassisen hieno elokuva. Jo mustanpuhuva intro hautakivineen antaa esimakua tulevasta ja saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Ei missään vaiheessa pelottavuuden tai kauneuden ansiosta, vaan parodian ruumiillistumana. Eikä Burton silti pilkkaa Woodia, vaan esittää tämän koskettavana hahmona.
Jos Burton epäonnistui täydellisesti Mars hyökkää –suurparodiansa tiimoilta, varastaa Ed Wood –leffa shown aivan käänteisellä tavalla. Burtonin vakiokasvo Johnny Depp intoutuu upeaan roolisuoritukseen, puhumattakaan vanhan vampyyrilegenda Bela Lugosin saappaisiin astuvasta Martin Landausta. Landauhan on suorastaan itse vanha ja kalpea vampyyrikuningas! Bill Murraykin luuraa taka-alalla lähes yhtä kalpeakasvoisena ja vähäeleisenä. Naisosastoa tähdittää Ed Woodin ihastuksia esittävä kaksikko Sarah Jessica Parker ja Patricia Arquette.
Ed Wood on siis hellyttävä ja unohtumaton tarina elokuvien tahattoman huumorin mestarin elämänvaiheista. Ed Wood oli mestari ohjaamaan surkeita leffoja, ja Burtonin Timppa lienee se mestarismies, joka taikoo surkeuden ruumiillistumasta oikeasti loistavan elämänkertaelokuvan. Näillä fiktion ja totuuden mustavalkoisilla rajamailla liikkuessaan Burton päihittää jopa huikaisevan Saksikäsi-Edwardinsa. Ja se on paljon se. Kyllä satusetä-Burton osaa.
