Uutta WALL-E animaation tasoista elokuvaa ei varmaan vielä muutamaan vuoteen tehdä. Se ei haittaa yhtään, jos Pixarilta ilmestyy tasaiseen tahtiin erinomaisia animaatioelokuvia, jollainen Up – kohti korkeuksia ehdottomasti on. Elokuvan päähenkilöt ovat eläkkeellä oleva ilmapallokauppias Carl Fredricksen (äänenä Edward Asner) sekä puhelias partiopoika Russell (Tekstityksessä nimi on Rasmus. Äänenä Jordan Nagai). Leskeksi jäänyt Carl toteuttaa suurimman unelmansa, kun hän kiinnittää taloonsa tuhansia ilmapalloja ja aloittaa seikkailun kohti Etelä-Amerikan viidakkoa. Carl ei kuitenkaan lähde matkalleen yksin, sillä Russell on vanhingossa jäänyt hänen kuistinsa alle. Äkkipikainen Carl ei voi aluksi sietää Russellia, mutta seikkailun edetessä heistä tulee erottomaton parivaljakko.
Tarina on kieltämättä ennalta-arvattava, mutta jotenkin se ei vain haitannut yhtään. Up voisi olla malliesimerkki täydellisestä koko perheen elokuvasta. Draaman kaari, musiikki, vitsit ja toimintakohtaukset toimivat virheettömästi. Up toistaa toimivaksi havaittua Hollywood-kaavaa, lisäten siihen jonkin verran uusia ideoita. Ilmiselvästä kohderyhmästään huolimatta Up ei ole pelkästään lastenelokuva, vaan onnistunut sekoitus romanttista draamaa ja komediaa. Kuolema varjostaa Carlin elämää, eikä Russell saa vanhemmiltaan yhtään huomiota. Hahmot ovat hauskoja, mutta huumorin takana kyyhöttelee yksinäisiä sieluja. Carl ja Russell ystävystyvät ja täydentävät toisiaan. Huumorista vastaavat myös lukuisat sivuhenkilöt, jotka ovat pääosin eläimiä. Elokuvan pahis on katkeroitunut seikkailija Charles Muntz (Christopher Plummer). Hän on paatunut ilkimys, joka on valmis tappamaan saadakseen haluamansa.
Tarinansa ja henkilöhahmojensa lisäksi Up myös näyttää todella hyvältä. Ihmisiä ja eläimiä ei ole yritettykään animoida fotorealistisen näköisiksi, vaan ne näyttävät piirroshahmoilta. Up on todella värikäs ja elävännäköinen. Vaikka se on täynnä pieniä yksityiskohtia, se ei ole täyteen ahdettu. Toimintakohtaukset ovat näyttäviä ja tuntuvat vatsanpohjassa asti. Vaikea keksiä elokuvasta mitään moitittavaa. Up ei ole maailmoja mullistava tapaus, mutta uskon ja toivon sen kohoavan jonakin päivänä klassikoksi. Elokuvan vilpittömyys ja liikuttavuus, sekä hauskuus ja hölmöys tekivät minuun vaikutuksen. Varmasti myös monien silmät täyttyivät ilon ja surun kyynelistä, ja aivan varmasti suurin osa yleisöstä poistui salista hyvän tuulisena ja tyytyväisenä. Ainoastaan takarivin apinoivat teinit ja toistuvasti (toivottavasti kuitenkin tahattomasti) penkkiäni potkinut henkilö onnistuivat pilaamaan muutoin loistavan elämyksen. Elokuvasta on 3D versio, jota en huonon näköni takia mennyt katsomaan. Olen kaksi 3D-animaatioelokuvaa nähnyt, Boltin ja Coralinen. Mielestäni 3D on ihan kelvollinen “uutuus” (näkövammattomille ja piilolinssejä käyttäville), mutta ei kuitenkaan niin erikoinen, että jaksaisin innostua siitä sen enempää. Innostun mielummin siitä, että ensi vuonna ensi-iltansa saa Pixarin Toy Story 3.
