Elokuvan alku sijoittuu jonnekin Toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Kiinan kansantasavallan armeija kuljettaa japanin puolella taistelleita maanpettureitaan vankilaan. Heidän joukossaan on myös Kiinan syrjäytetty viimeinen keisari, Pu Yi. Kun vankien käsketään kirjoittaa tunnustus elämäntarinan muodossa, käy kommareillekin ilmi mikä kaveri on miehiään. Takautumien muodossa saamme sitten nähdä keisarin värikkään ja surullisen elämäntarinan. Kolmevuotiaana (1908) hänet tuotiin Kiellettyyn kaupunkiin, ja kruunattiin keisariksi. Siitä eteenpäin hänen ei ollut sallittua poistua kielletystä kaupungista. Mutta maailma oli jo uudistumassa. Tuli uusia ajatuksia, jotka vastustivat keisarinvaltaa ja lopuksi tuli viimeinen niitti, sota. Keisarin oli valittava puolensa ja hän valitsi väärin…
Elokuva on upea elokuvallisena kokemuksena, ja visuaalisesti. Bertolucci pääsi kuvaamaan Kiellettyyn kaupunkiin, ja näkyyhän se tässä. Pisteitä varmaan tiputtaisi jos tekijät olisivat joutuneet käyttämään jotain hikistä studiota. Näyttelijät ovat erittäin hyvät, eikä pituuskaan rassaa. Viimeinen keisari pistää ihan tosissaan miettimään muutamaa asiaa. Se on surullinen, mahtipontinen eepos, katkera tuhkimotarina mutta samalla sympaattinen kertomus miehestä joka lapsena riistettiin vanhemmiltaan, ja joka sai haltuunsa kokonaisen kansakunnan, mutta joka aikuisiässä syrjäytettiin ja josta tehtiin tavallinen kansalainen. Loppu, joss vanha keisari palaa kiellettyyn kaupunkiin (jota pidetään museona) on käsittämättömän hieno. Hieman silti mietityttää tuo pitkäikäinen kotisirkka…
Kaikenkaikkiaan upea, hidastempoinen draama jota suosittelen ehdottomasti. Ei nyt ihan lempileffojani, mutta erittäin hyvä silti. DVD leffojen ystävien iloa himmentää tosin se, että FutureFilmin julkaisu sukkaa aika pahasti.
