Älä anna ennakkoluulojen vaivata. Tosca on hieno kokemus. Vaikka kyseessä onkin ooppera.
Tarinan henkilökaartiin kuuluvat intohimoinen laulajadiiva Tosca (Gheorghiu), avulias taidemaalari Mario (Alagna), vankikarkuri Angelotti (Muraro) ja tätä jäljittävä kiero paroni Scarpia (Raimondi). Nämä tyypit eivät ole mitään hupiveikkoja. Stoori alkaa rakastavaisten kohtaamisella, jota sävyttää naisen mustasukkaisuus. Laulajadiiva Tosca kuvittelee, että hänen Mariollaan on toinen. Asiaa ei paranna juuri kiven sisästä karannut Angelotti, jota Mario piilottelee. Kun Angelottin jäljillä oleva paroni Scarpia ilmestyy kuvaan, meno äityy yhä kovemmaksi. Kukaan ei tietenkään aio paljastaa Scarpialle mitään, kunnes tämä keksii pelin heikoimman lenkin: mustasukkaisuutta potevan Toscan. Ja tottahan paroni nyt yhden naikkosen murtaa…
Leffamusiikista pitäville Tosca on melkein silkkaa nannaa. Kuten kapellimestari Antonio Pappano asian ilmaisee, oopperan säveltäjä Giacomo Puccini (1858-1924) on antanut elokuvamusiikin tekijöille paljon.
Tällä nimenomaisella tallenteella suorastaan hellitään kaikkia leffaajia. Esiintyjiä ei ole kuvattu ainoastaan kaukaa, vaan katsoja saa nauttia myös runsaista lähikuvista. Lavastus ja puvustus ovat onnistuneet, sillä ne jättävät yhtä paljon tilaa mielikuvitukselle kuin teatterilavasteet yleensä, mutta silti miljöössä ei ole mitään varsinaisen teatterimaista (esirippu, katsomo…). Ohjaaja Benoît Jacquotia tekisi mieli matkustaa peräti kättelemään onnistuneesta työstä. Heebo on nimittäin keksinyt yhdistellä autenttisia äänitysstudiotilanteita varsinaiseen näyteltyyn tarinaan. Homma toimii tällä tavoin paremmin kuin hyvin. Laulajien uppoutuminen rooleihinsa on maaginen näky. Rautaisten ammattilaisten yksikään lihas ei värähdä turhaan.
Tietynlaisesta yliampuvuudestaan huolimatta tämä versiosta Toscasta imi ainakin allekirjoittaneen mukaansa jo ensitahdeilla. Muutama pieni yksityiskohta jäi ”leffan” kuvapuolella kaivelemaan (esim. ulkokuvien suttuisuus), mutta muuten on kysymys ensiluokkaisesta elämyksestä. Tosca kannattaa tsekata jo pelkästään musiikkinsa vuoksi. Niinhän se jotenkin meni, että: A, Cis, E, E, F, G, F, D, Cis…
