Elokuvastudiolla kameramiehen apulaisena työskentelevä arkaluontoinen Mark Lewis (Karlheinz Böhm) murhaa öisin naisia kuvaten samalla tekonsa tarkoituksenaan tallentaa heidän äärimmäiset pelkonsa, jotka tulevat Markin dokumenttia varten, jota hän öisin katselee oman asuntonsa teatterihuoneistossa. Markin naapuri Helen (Anna Massey) alkaa pian kiinnostua Markista vaikka tämän sokea äiti varoittaakin tätä.
Traumaattisen lapsuutensa Mark vietti aina isänsä pelottelemana, jotka tämä kuvasi talteen, joilla edistettiin tämän biologista tutkimusta ihmisen peloista. Mark ikään kuin jatkaa edesmenneen isänsä työtä kuvaamalla uhriensa viimeiset hetket. Vieläpä niin, että kameran peili näyttää uhreille heidän kasvonsa, ennen kuin he kuolevat. Loputtomista pelkoreaktioiden kuvauksista johtuen kamerasta on tullut yhtä suuri osa Markia, kuin hänen kätensä. Kamera on myös korvike Markille ihmissuhteista, jota hän kanteleekin aina mukanaan ja kuvaa ihmisiä ympärillään. Kun hänellä ei ole kameraa mukanaan hän on itse kuin kamera, hän tallentaa liikkuvia kohteita. Julmista murhista huolimatta, Mark on yhtä paljon uhri kuin hänen surmaamansa naisetkin. Hän kärsii pahemman luokan voyeurismista, ja hänen psykologinen kehityksensä on mennyt siihen suuntaan kuin voi olettaakin.
Vuonna 1960 syntyi kaksi elokuvallisten genrejen kauhun ja trillerien mullistanutta elokuvaa. Toinen elokuvista menestyi loistavasti ja sitä tituleerataankin edelleen ohjaajansa parhaimmaksi ja se lisäsi ohjaansa mainetta entisestään, mutta toisen vähemmän tunnetun elokuvan kohtalo oli karumpi. Vain vähän ennen Alfred Hichcockin Psychoa, ilmestyi Michael Powellin loppu-uran lähes täydellisesti murskannut Peeping Tom, joka heti alkuunsa parjattiin ja haukuttiin sen arveluttavan erilaisuuden ja aiheensa kuvauksen vuoksi. Elokuva vedettiin nopeasti levityksestä. Powellin tunnetun ihailijan ja hyvin menestyneen ohjaajan Martin Scorsesen ansiosta elokuvaa alettiin taas esittää vuonna 1979. Myöhemmin elokuvan nerokkuus on oivallettu ja sen mestarillisuus onkin todettu, jopa eräs nimeltämainitsematon kriitikko myönsi erehtyneensä ja pyysi Powellilta anteeksi.
Nimensä mukaisesti elokuva kertoo tirkistelystä aivan uusin visioin. Viimeksi aiheen tiimoilta on nähty nerokkaita aineksia ja kokeiluja Hitchcockin Rear Windowissa (1954), jossa Hitchcock pisti katsojan itsensäkin olemaan tirkistelijä James Stewartin hahmossa. Sama toteutuu myös Powellin Peeping Tomissa Markin Lewisin kameran kautta. Katsoja joutuu tahtomattaan tirkistelijän rooliin.
Karlheinz Böhmin upeasti tulkitsema Mark on erittäin sympaattinen hahmo eikä hänen sadistiset tekonsa saa katsojalta paheksuntaa, vaan elokuvan varsinainen vihamielisyys kohdistuu Markin isää kohtaan, joka saa melkein pirun arvomerkin rintaansa. Kannattaa pistää merkille, että Powell itse esittää Markin isää. Anna Mosseyn esittämä naapuri Helen tuo eräänlaista toivoa Markille aidosta ihmissuhteesta ja siksi Mark ei suostukaan kuvamaan Heleniä, sillä hän ei pysty vastustamaan pelon kiusausta. Myös Helenin sokea äiti on kiehtova hahmo, sillä taakastaan huolimatta hän tuntuu tietävän paljonkin Markin yöllisistä vaelluksista. Hän saakin pitää henkensä vammansa ansiosta. Peeping Tom on upea tutkielma mieleltään kieroutuneen ja psykoottisen voyeuristikuvaajan sielunelämästä. Samalla se on myös surumielinen kuvaus riistetystä lapsuudesta, ja sen yksilönseurauksista. Peeping Tom on tyyliltään erittäin poikkeava tapaus Powellin filmografiassa, mutta silti se on hänen vaikuttavin ja ajatuksia herättävin, väheksymättä Powellin muita töitä.
Peeping Tomin ainainen vertailu Hitchockin Psychoon on hyvin ymmärrettävää. Onhan kummatkin isoja tyylihyppyjä ohjaajiensa filmografioissa. Myös elokuvien päähahmot ovat yllättävän samankaltaisia, tekojaan pohdiskelemattomia ja itsekin uhreja. Englantilaissyntyisiä kummatkin Powell ja Hitchcock valmistivat elokuvansa samana vuonna ja kumpikin elokuvista vei kauhugenren lopullisesti klassiselta tasolta modernille puolelle. Ainoa ero onkin se, että Psycho menestyi välittömästi ja sai yleisön ja kriitikot puolellensa, mutta Peeping Tom taas lytättiin maan ohuimpaan rakoon.
Peeping Tomin DVD:stä kannattaa hankkia se laadultaan paras mahdollinen, joka melko varmasti lienee Criterionin julkaisu, jonka kansitaide on muuten yksi hienoimmista näkemistäni.
nimimerkki: Mr. Sixpack
