Upeaa spagetti-länkkäriä.

12.4.2003 09:54

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Il buono, il brutto, il cattivo
Valmistusvuosi:1966
Pituus:164 min

Sergio Leonen dollari trilogian päättävä hyvät, pahat ja rumat on ehkä parhaimpia länkkäreitä mitä on ikinä tehty.

Leffa alkaa erittäin Leonemaisella tyylillä: lähikuvalla kasvoista, pian tulee kaksi pärstää lisää jotka menevät taloon sisään, mutta vain yksi tulee ulos, eikä se ole yksikään näistä kolmesta miehestä, se on “ruma”. Heebon päästä on luvattu 2000 dollarin palkkio, joka aina kasvaa ja kasvaa kun hän pääsee karkuun, niinpä “hyvä” ja “ruma” ovat tehneet bisnessopimuksen: “hyvä” ottaa “ruman” kiinni ja kuittaa palkkion, tämän jälkeen hän pelastaa “ruman” juuri ennen kuin tämä hirtetään. Kuitenkin “hyvä” päättää ettei voi ansaita “rumalla” enää 3000 dollaria enempää ja päättää irtisanoa heidän sopimuksen ja jättää “ruman” oman onnensa nojaan aavikolle. “Ruma” selviää hengissä ja päättää kostaa “hyvälle”, hän vie hebun aavikolle jonne eksyy myös kuolleita täynnä oleva vaunu. Vaunussa oleva hebbu ehtii kertoa kuoleman partaalla olevalle “hyvälle” minne hän on piilottanut ison rahasumman. Niinpä “ruma” tekopyhästi rupeaa taas kaveeraamaan “hyvän” kanssa ja nämä herrat päättävät lähteä rikastumaan keskellä sisällissotaa “paha” kintereillään.

Hyvät, pahat ja rumat ei ole Amerikan ylistystä tai aarteeneen etsintää naamioituneena länkkäriksi vaan se on upeaa spagetti-länkkäriä ja helvetin hyvää sellaista. Eastwood tekee jälleen hyvät suorituksen “hyvänä”, eikä Eli Wallach suoritusta “rumanakaan” voi huonoksi sanoa, ainoastaan lee Van Cleef tulkitsema “paha” meinaa jäädä väkisinkin taka-alalle. Käsikirjoitus pitää otteessaan paremmin kuin kourallisen dollareita upea juoni, vaikka kestääkin huomattavasti edeltäjäänsä kauemmin.

Leonen ohjaustyyli pääsee tässä filmissä todella upeasti esiin, varsinkin lopun hautausmaakohtaukset ovat jotain sanoinkuvailematonta. Elokuvassa on kaikki kohdallaan eikä valittamista löydy kuin vaihtelevasta kuvan laadusta joka varmaankin johtuu enemmän vanhasta VHS nauhastani kuin leffasta. Upea tunnusmusiikki jumputtaa kokoajan taustalla ja se sopii leffaan enemmän kuin hyvin.

nimimerkki: Criiticco

Arvosteltu: 12.04.2003

Lisää luettavaa