Kun ensimmäisen kerran sain Heron käsiini, luulin että kyseessä on aivan tavallinen Jet Li-mättö. Yllätyksekseni kyseessä oli kuitenkin jotain aivan muuta, upean visuaalisen ilmeen omaava taiteellinen elokuva.
Tarina sijoittuu muinaiseen Kiinaan, jonka hallitsijaa, keisari Qiniä uhkaa jatkuvasti salamurhaajat. Pahimmat näistä ovat Broken Sword (Tony Leung) Flying Snow (Maggie Cheung) ja Sky (Donnie Jen). Niin keisarin puheille astelee nimetön sankarimme (Jet Li), joka kertoo tappaneensa nuo kovimmat salamurhaajat. Katsojat näkevät nuo tarinat läpi niin nimettömän sankarin, kuin keisarin näkökulmasta.
Ensimmäisessä taistelussa todennäköisesti huomaat, että taistelut muistuttavat pitkälti Hiipivä Tiikeri ja Piilotettu Lohikäärmettä. Kieltämättä, mutta siihen loppuvatkin yhtäläisyydet näiden elokuvien välillä. Hero on ennen kaikkea karkkia silmille, upeita maisemia, näyttäviä taistelukohtauksia sekä kauniita värejä jokaisessa kohtauksessa. Noissa värien käytöissä on kuulema jotain symboliikkaa, jota itse en kuitenkaan kovin pitkälle ymmärtänyt. Näyttelijäkaarti on myös erinomainen. Jet Li’stä en erityisemmin pidä, mutta äijä suoriutuu roolistaan hyvin. Sen sijaan Broken Swordia erinomaisesti näyttelevä Tony Leung kuuluu ehdottomasti suosikkinäyttelijöideni joukkoon. Mainintansa ansaitsee myös Moonia näyttelevä Ziyi Zhang, joka on todellista karkkia silmille.
Kaikki ei kuitenkaan ole aivan täydellistä. Musiikki ei ole mitenkään hyvää, jonka takia elokuva ei täysiä pisteitä ansaitse. Kyllä se huono yksitoikkoinen musiikki ikävästi laskee tunnelmaa. Kyseessä on joka tapauksessa mahdottoman kaunis elokuva, jota voin suositella kaikille joilla on silmää muillekkin kuin ”aivot narikkaan-actionpätkille”.
nimimerkki: Scuzzball
