Bora Boran saaristossa nuori tyttö Reri valitaan jumalille pyhitetyksi. Pyhitetyn naisen on pidättäydyttävä maallisesta rakkaudesta, ja seksuaalisessa mielessä hänestä tulee, kuoleman uhalla, tabu.
Valittuun osaan kyseisellä henkilöllä itsellään ei sananvaltaa ole, mutta rakastunut nuoripari Reri ja Matahi eivät kuitenkaan suostu alistumaan kohtaloonsa. Heidän ratkaisunsa on ottaa hatkat ja paeta.
Murnaulla oli alun perin ajatuksena tehdä dokumenttifilmi, ja dokumentinomaisuus näkyykin erittäin vahvana varsinkin elokuvan alkupuolella. Autenttiset maisemat ja paikalliset ihmiset rooleissa luovat vaikutelman tämän alkuperäiskansan elämästä kameran läsnäollessa pikemminkin kuin näyttelemisestä elokuvassa. Ansiokas kuvaus saikin tunnustusta Oscar-palkinnon muodossa.
Tabu on mykkäfilmi, mutta dialogia ei tähän elokuvaan osaa edes kaivata, eli tässä elokuva ei häviä yhtään myöhemmille äänellisille seuraajilleen. Haikea musiikki sekä pitkät tanssi- ja musisointikohtaukset ja niiden näennäinen iloisuus luovat olennaisesti tunnelmaa ja kontrastia siihen traagisuuteen, jota katsojakin vangitaan, jos nyt ei aivan odottamaan niin ainakin pelkäämään.
Ei Tabu aivan Auringonnousun kaltainen mestariteos ole, mutta kuitenkin upeasti kuvattu ja kiistattoman ansiokas myöhempien rakkauselokuvien tienviitoittaja, joka koskettaa edelleen. Elokuva jäi valitettavasti Murnaun viimeiseksi.. Hän kuoli auto-onnettomuudessa 42-vuotiaana hieman ennen ensi-iltaa.
