Rosemary (Mia Farrow) ja Guy Woodhouse (John Cassavetes) muuttavat vanhaan asuintaloon. Talolla on hurja historia, joskin naapurustossa asuva Castevetien pariskunta (Sidney Blackmer, Ruth Gordon) on erittäin ystävällinen. Rosemaryn raskaus kuitenkin herättää hänessä huonoja aavistuksia ja lisäksi Guyn etääntyminen hänestä on pahaenteistä.
Roman Polanskin ohjaama kauhuelokuva toimii monilla tasoilla. Se on myös suorastaan naturalistinen kuvaus raskauden vaikutuksesta äitiin ja koko sosiaaliseen ympäristöön ja myös äitiyden merkityksestä. Polanski rakentaa lähtökohdat hitaasti ja värittää tarinaa tyylikkäillä shokkikohtauksilla. Ohjauksen lisäksi Polanski vastaa sovituksesta ja tekee työnsä käytännössä suoraan kääntäen. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu kahden kerrontamuodon erilaisuudet. Tehokas, hyvin pitkälle päähenkilönsä toimissa pysyvä romaani ei tarjoa paljoakaan elokuvallista materiaalia, joten tyhjäkäyntiä on luvassa. Kauhuelokuvasta kun on kyse pitää pahojen enteiden olla aiheellisia.
Suuren elokuvantekijän varmuudella Polanski on ilmiselvästi huomannut tarinansa heikkoudet elokuvamuodossa, joten sen paikkaamiseksi hän kokoaa erinomaisia näyttelijöitä. Sidney Blackmer on suorastaan hupaisa vanhus jolla on värikkäitä juttuja kaikkiin tilaisuuksiin ja Ruth Gordonin hyperaktiivisen hössö naapuri on silkkaa koominen vastakohta todelliselle olemukselleen.
Mia Farrowin suoritus nimiroolissa on suorastaan antikarismaattinen, sillä Polanski peittää hänen hehkuvan kauneutensa ujoihin maneereihin ja suorastaan pelottavan havainnointikykynsä hiljaiseen alistuvuuteen. Farrowin tietoinen pienuus pääroolissa antaa tarinan ja miljöön hienovaraisempien nyanssien näkyä ja hän tekee alusta loppuun erinomaista työtä.
Karismaa huokuvan John Cassavetesin rooli on suorastaan ironinen. Maineikas taiteilijaohjaaja esiintyy elokuvassa missä hän suostuu sopimukseen itseään mahtavampien, uhkaavien voimien kanssa saavuttaakseen mainetta ja lisäksi Guy Woodhouse on näyttelijä. Lyhyesti sanoen Cassavetes on loistava totuutta peittelevänä näyttelijänä ja erityisesti Farrowin kanssa he luovat voimakkaan perheen.
Upeiden näyttelijäsuoritusten riesana on jähmeä tarina, joten kokonaisuus ei yllä huipputulokseen.
