Tunisialais-ranskalainen elokuva Veden poika kertoo Noura-nimisestä tunisialaisesta pojasta, joka on varttumassa mieheksi. Aikuisten maailmaan astuminen ei ole Nouralle helppoa. Nuorena hän on viettänyt aikansa äidin hellässä huomassa, niin naisten kylpylässä, kuin kaikkialla muuallakin. Miesten juttuihin osallistuminen ei käynyt päinsä pienelle pojalle.
Sitten Nourassa herää jokin, mikä muuttaa koko hänen maailmansa: seksuaalisuus. Tämä ei pysy kauaa hänen ympärillään hyöriviltä naisilta salassa ja yhtäkkiä ennen niin huolehtivaiset ja läheiset naiset alkavat sähistä hänelle, niinkuin isoille himokkaille miehille. Poika joutuu hämmennyksen valtaan. Hän kuuntelee salaa oven raosta sekä aikuisten miesten, että naisten keskinäisiä puheita, joissa seksi on voimakkaasti esillä. Mutta mitä pojan kasvatukseen ja naisten ja miesten julkiseen kanssakäymiseen tulee, seksi on likainen tabu. Myös alkoholiin suhtaudutaan erikoisella tavalla: kaikki sitä karsastavat, mutta kun “yskä” yllättää, on lääkepullo käsillä.
Elokuvassa on upeita oivalluksia aikuisten maailman naurettavuuksista, sekä siitä kuinka ne näyttäytyvät kokemattoman pojan silmissä. Välitön traagisuus ja musta komedia kietoutuvat yhteen tavalla, joka hämmentää katsojaa ehkäpä juuri samalla tavalla kuin elokuvan Nouraa. Myös kaikenlainen symboliikka on vahvasti esillä. Yksi uskomattoman häkellyttävästi esitettu kohtaus on Nouran pikkuveljen ympärileikkausjuhlien ruoanlaittovalmistelut, joissa vilisee penissymboleja.
Vaikka elokuva tuo esille kainennäköisiä kulttuurin nurinkurisuuksia, se näyttää myös katsojalle kauniita asioita, kuten sukurakkauden, yhteenkuuluvuuden ja fyysisen läheisyyden ilman taka-ajatuksia. Esimerkiksi miehetkin voivat pussata keskenään. Kaikki tapahtuu kuitenkin tiukkojen rajojen puitteissa. Tulee mieleen, että onkohan meidänkin kulttuurissamme näin tarkat käyttäytymissäännöt. Varmasti, mutta emme itse huomaa niitä.
Taustalla soiva ihana arabimusiikki täydentää tunnelmaa ja tuo länsimaalaiselle katsojalle kaunista eksotiikkaa. Elokuvan ranskalaisuus näkyykin tuskin muualla, kuin lopputeksteissä ja mahdollisesti siinä, että se on saatu eurooppalaiseen levitykseen.
nimimerkki: Pikkulintu
