Uskomatonta kauneutta meren uumenista.

19.8.2009 03:53

Arvioitu elokuva

Näyttelijät:
Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Impressionen unter Wasser
Valmistusvuosi:2002
Pituus:45 min

Vuosikymmenien ajan sitkas elokuvaohjaaja Leni Riefenstahl oli paitsiossa ja käytännössä unohdettu paaria, joskin hänen kuvakerrontansa alkoi hiljalleen tunkea yleiseen elokuvakieleen. Sitkeä vanhus ja tämän vain yli 40 vuotta nuorempi miesystävänsä Horst Kettner kuvasivat viimeisen Leni Riefenstahlin ohjaaman elokuvan ja lajityyppinä oli dokumentti ja tärkeimmässä ihmisroolissa oli vain satavuotias ohjaaja, maailman vanhin laitesukeltaja ja aikaa kulunut melkein 50 vuotta aiemmasta elokuvasta.

Viimeisessä elokuvassaan Riefenstahl on yhä kiinnostunut kauneudesta, mutta tällä kertaa se näytetään Tyynen valtameren koralliriutoilta. Värikkäät korallit hehkuvat moninaisissa väreissä ja niiden ympärillä parveilee värikkäitä kaloja. Korallien rei’issä piileskelee mureenoita, hiekkapohjassa mustekaloja ja ylväät merikilpikonnat lipuvat alueen ylitse. Kaikki loistaa uskomatonta väriä ja merihevonenkin tekee esiintymisensä. Välillä kerronta loikkaa Riefenstahliin itseensä joka ei vaikuta yhtään epäasialliselta kulkijalta sukeltajapuvussaan ja draamaakin nähdään barrakudan tullessa naskalihampaineen hyvinkin lähelle ja mureenan päästessä mustekalaan kiinni. Loppuun on kuitenkin ladattu kaikista upeimmat kuvat kiireettömien paholaisrauskujen lipuessa valtavina purjeina ja valkotäplähaiden uidessa eteenpäin kuin lihastorpedojen.

Pelottavinta on kylläkin huomata se että Riefenstahlin uskomaton ymmärrys kauneudesta ja elokuvakerronnan tekniikasta ei ole ruostunut yhtään. Kevyt kuvauslaitteisto kulkee ongelmitta kahden hengen kuvausryhmässä, selostavaa juontoa ei tarvita kuin alkuun ja siinäkin Riefenstahl tekee työn itse. Daniel Walkerin ja Giorgio Moroderin musiikki on täydellinen äänitausta unenomaisen rauhalliselle tunnelmalle.

Uskomatonta kauneutta meren uumenista ja ennen kaikkea Riefenstahlin itsensä kehä on täydellinen. Hän aloitti kuvaamalla kaunista ympäristöä itse pääosassa ja hänen viimeinen elokuvansa kuvaa kaunista maastoa hänen itsensä ollessa pääosassa, joskin pääpaino on silti itse tapahtumaympäristössä, biologisesti uskomattoman monipuolisessa ekosysteemissä joka luo kauniita otuksia siinä missä rumiakin, mutta niille kaikille on paikkansa.

Arvosteltu: 19.08.2009

Lisää luettavaa