The Passion of the Christ sai osakseen paljon julkisuutta jo ennen elokuvan ensi-iltaa. Juutalaiset moittivat elokuvaa antisemitistiseksi. Mutta itse en kokenut tätä ollenkaan juutalaisvastaiseksi. Juutalaisvastaiseksi elokuvaksi tämän kykenevät kuvittelemaan ainoastaan äärijuutalaiset. Elokuva kyllä antaa juutalaisista melko asiallisen kuvan, eikä suinkaan esitä juutalaisia huonossa valossa.
Elokuvan juoni on varmasti jokaiselle tuttu. Jeesuksen ristiinnaulitsemisestahan tässä on kyse. Ja sitä kuvataan todella tarkasti ja brutaalisti. Elokuva seuraa melko tarkasti Raamatussa olevaa Jeesuksen kärsimysnäytelmää. Tosin epäilen, että Mel Gibson on lisäilyt joitakin omia kohtauksia. Ainakaan en joitakin elokuvan kohtauksia Raamatun ristiinnaulitsemiskertomuksista pikaisella selaamisella löytänyt. Mutta muuten ollaan lähdeteokselle erittäin uskollinen. En tosin oikein tiedä, onko se hyvä vai huono juttu. Ei sitä varmaan olisi paljonkaan voitu muuttaa, mutta jotain uutta näkökulmaa olisi voinut olla. Nyt tämä elokuva tyytyy vain toistelemaan sitä, mitä meille on kouluissa opetettu.
Toinen kohuttu juttu väitetyn juutalaisvastaisuuden lisäksi tässä leffassa oli elokuvan brutaali ja realistinen väkivalta. Väkivaltaisia kuvia on vain noin puolet elokuvan kestosta, mutta aika raakaa touhua on tuo loppupuolikas. Jos tämä elokuva ei ansaitse K-18-merkintää, niin ei sitten mikään. Hieman ihmettelenkin, että tälle yritettiin K-15-ikärajaa. Onneksi ei noin alhaista ikärajaa annettu. Olihan homma varmasti oikeastikin aika raakaa, mutta jotenkin tämä meinaa välillä mennä mässäilyn puolelle. Väkivaltakohtaukset ovat melko pitkitettyjä ja hyvin tarkkoja. Olen kyllä luullut, että ristiinnaulitsemissa tässä tapauksessa oli hieman eri tarkoitus kuin vain pelkkä verellä läträily. Ei minulla mitään elokuvaväkivaltaa vastaa ole, mutta tässä tuli sellainen olo, että tarvitseeko nyt ihan noin raakaa väkivaltaa olla. Ei katsojalle tule varmastikaan hyvä olo tässä. En suosittelekaan tätä herkille ihmisille. Joten jos olet allerginen runsaalle verenvuodatukselle, mieti kahteen kertaan ennen kuin katsot tämän leffan. Kidutuselokuvien ystävät tosin varmaan innostuvat tästä leffasta.
Tosin on tässä paljon hyvääkin. 2000 vuoden takainen Israel on kuvattu todella hyvin. Ympäristö ja ihmisten vaatetus on todella aidon oloista. Realistisuutta lisää myös se, että ihmiset puhuvat niitä kieliä, joita tuolla alueella puhuttiin 2000 vuotta sitten eli arameaa, hepreaa ja latinaa. Elokuva on muutenkin visuaaliselta tasoltaan huippuluokkaa. Myös musiikki on onnistunutta. Näyttelijätkin ovat loistavia. Mel Gibson ei ole ottanut ketään isoja staroja tähän, vaan näyttelijät ovat melko tuntemattomia. James Caviezel tulkitsee todella hienosti Jeesusta. Hän kyllä saa todella hyvin Jeesuksen kärsimyksen esille. Myös Rosalinda Celentano, joka näyttelee Jeesuksen riivaajaa, tekee todella hyytävää roolityötä. Ja muutkin näyttelijät ovat loistavia.
Eli elokuvassa on todella paljon hyviä juttuja. Mutta täydellinen elokuva tämä ei ole. Raaka väkivalta ei todellakaan aiheuta hyvää mieltä. Muutamat kohtaukset ovat myös hieman ylidramatisoituja. Nuo kohtaukset venyttävät elokuvaa tarpeettomasti. Elokuva toimisi varmaan paremmin hieman tiiviimpänä pakettina. Uskovaiset ja kidutuselokuvien ystävät varmasti saavat tästä paljonkin irti.
