John Carpenterilta on tullut sellaisiakin klassikkoja kuin Halloween – naamioiden yö ja The Thing. Ainoa Carpenterin leffa, minkä itse olen nähnyt, on tämä Usva. Ilmeisesti tämäkin on jonkin sortin klassikko, tiedä sitten mutta en kyllä käsitä miksi. Minulla oli suuret odotukset tätä elokuvaa kohtaan, ja miten kävi? Petyin ja erittäin pahasti. Olin odottanut pelottavaa tai ainakin hyvin jännittävää kummitusleffaa, ja takakannen K-15 merkintäkin lupasi hyvää. Harmi vain, että leffa oli erittäin suuri pettymys. Se ei ole millään tapaa pelottava eikä edes jännittävä, viihdyttäväkin vain hyvin harvassa kohdassa.
Antonio Bay niminen pikkukaupunki rannikolla viettää 100-vuotispäiväänsä juhlallisissa tunnelmissa. Kenenkään tietämättä tuohon päivään liittyy eräs toinenkin vuosipäivä, tosin vähemmän iloinen. Kaupunkiin laskeutuu yöllä yllättäen hyvin sankka sumu, ja kaikenlaista outoa tapahtuu. Vähitellen tajutaan, että kaupunki ja sen asukkaat ovat tasan sata vuotta sitten kuolleiden merimiesten koston kohteena.
Juoni on todella hyvä kummitustarina, mutta toteutus on ajettu karille ja pahasti. Ainoastaan ensimmäisissä kohtauksissa on mitään jännitystä, siitä lähtien elokuva on umpitylsä ja viihdyttävyys palaa takaisin vasta aivan lopussa. Kuolinkohtaukset on toteutettu todella kökösti, lukuun ottamatta kohtausta, jossa eräs troolari kohtaa aavelaivan kohtalokkain seurauksin. Kyseisessä kohtauksessa oli ihan oikeasti tunnelmaa, joskaan ei ihan samanlaista kuin ihan ensimmäisissä kohtauksissa. Alun kuolinkohtaukset eivät olekaan se seikka, minkä takia alku on muuta elokuvaa parempi. Syy on se tunnelma. Usvan peittämä kaupunki yhdistettynä loistavaan musiikkiin luovat sellaista tunnelmaa, että muuten surkeat kuolinkohtaukset toimivat. Musiikki on elokuvan parhaita puolia.
Näyttelijäntyö ei ole mitenkään erikoista, ei surkeaakaan, mutta vain Jamie Lee Curtis liftarityttönä sekä Hal Holbrook kylän kirkon pappina tekevät keskivertoa paremmat roolisuoritukset. Ikävä kyllä Jamie Lee Curtisille on annettu vain pieni rooli. Muut näyttelijät ovat sitä keskitasoa, eivät surkeita eivätkä kovin hyviäkään.
Usvaan tuo hieman apua se, että se on visuaalisesti todella hieno. Itse se Usva on upeasti tehtyä, ja etenkin alussa sillä onnistutaan luomaan tunnelmaa. Usvassa on jotain pelottavaa. Toki usvan keskeltä ilmestyvät ihmisiä tappavat haamutkin voisivat olla pelottavia (siis voisivat olla), mutta kaikkein pelottavinta on itse se usva. Tieto siitä, että siellä on jotakin. Jotakin, mitä ei näe, mutta jotakin siellä on. Tästä elokuvalle tulee yksi piste lisää.
Valitettavasti nämä hyvät seikat eivät riitä pelastamaan tätä leffaa. Se kompastuu siihen, että kaikki pelottavuus on lastattu alkuun ja loppuun, ja muuten elokuva on kamalan tylsä. Tarinan kerronta ja ohjauskin ontuu. Usva ei onnistu pelottamaan, kun tarina on niin hajanainen, eikä aiheesta oteta läheskään kaikkea irti. Elokuvan idea on hyvä, ja siitä olisi ehkä saanut aikaiseksi hyvänkin leffan, mutta sitä Usva ei ole. Kaksi tähteä tulevat usvakohtausten upeasta tunnelmasta, hyvästä musiikista ja kahdesta hyvästä näyttelijästä.
