Katsoin ensimmäisen kerran Paranoian vajaa vuosi sitten elokuvateatterissa ja sen jälkeen katsomiskertoja on ollut useampiakin. Paranoia (Disturbia) yllätti minut täysin ja osoittautui piristäväksi teinitrillereksi ja muutenkin yhdeksi vuoden 2007 parhaimmista yllättäjistä.
Kale (Shia LaBeouf) menettää isänsä traagisessa onnettomuudessa, eikä elämä näytä millään palaavan takaisin raiteilleen. Lopulta Kalen päässä pimahtaa lopullisesti ja hän tinttaa espanjan kielen opettajansa kanveesiin saaden 3 kk arestikiellon, jona aikana hän ei saa astua 10 metriä kauemmas kotitalostaan tai hänen jalkaansa niitattu seurantalaite hälyyttää koppalakit paikalle. Naapuriin muuttanut kaunis vaaleaverikkö Ashley (Sarah Roemer) hullaannuttaa pojan ensisilmäyksestä lähtien ja Kale alkaakin seuraamaan naapureitaan täydellä teholla, epäillen yhtä jopa sarjamurhaajaksi.
Paranoia on uudenlaisella otteella toteutettu teinitrilleri, sillä harvoin olen nähnyt näin letkeää tunnelmaa ja ihastuksentynkää kyseisessä genressä. Siinä onkin syy, miksi Paranoia on niin hyvä ja poikkeuksellinen. Soundtrack on iskevä ja nuo humoristiset – ei niin trillerimäiset – kohtaukset ovatkin leffan parasta antia ja tuovat varmasti hymyn huulille. Trillerimäisyyden kanssa on sitten vähän niin ja näin, kyllähän tämä elokuva ajoittain nostaa pienen jännityksen tunteen pintaan, muttei tätä toki ole tarkoitettukaan vuoden pelottavammaksi elokuvaksi.
LaBeouf on kerta kaikkiaan loistava uusi tuttavuus minulle itselleni valkokankaan puolella ja odotan nuoren miehen tulevia rooleja innolla. Ainakin Kalen roolin LaBeouf veti helkutin hyvin, eikä naapurin tyttöä esittävä Roemer jää jalkoihin, päinvastoin tyttö on luonnonlahjakkuus ja kyllähän tuota ulkonäköäkin löytyy kiitettävästi. Päähenkilön parhaana kaverina sekoileva Aaron Yoo on hauska ja luonteva sivuhenkilö.
Paranoia on lähes täydellinen treffileffa ja ainakin nuorisoon tämän luulisi uppoavan kuin Titanic Tyyneenmereen (paitsi että tais olla sittenkin Atlantiin). Noh, joka tapauksessa rohkeasta ideasta ja hyvästä toteutuksesta palkitsen Paranoian kolmella ja puolikkaalla tähdellä, vaikka ensimmäisen katsomiskerran jälkeen olisin ehkä antanut neljä, mutta menköön nyt näin.
