David Duchovnyn piti olla tuomittu mies X-filesin jälkeen. Tuomittu siinä mielessä, että hänen ja Scullyn, anteeksi, siis Gillian Anderssonin, näyttelijäurien piti olla yhdeksänkymmentälukulaisen kulttisarjan tahraamia ja lennokkaita kuin Frendit-tähtien vastaavat kurapottikaatumiset.
*Joey-irvistys*
Mutta Duchovny osasi juosta ylös suosta. Tai oikeastaan siihen tarvittiin hinausapua Dawson’s Creekin parissa työskenneeltä Tom Kapinokselta. Kapinos loi tarinan Hank Moodysta ja tämän repaleisesta elämästä ja otti ykköstähdekseen Mulderin… ööh, Duchovnyn. Ja kappas vain, Duchovnysta kasvoi vastoin kaikkia kertoimia jotakin muuta kuin virkapukuun verhoutuva paranoidi alien-tutkija: jatkuvasti naiskenteleva, pössyttelevä, kyyninen, kertakaikkisesti maailmaa vihaava kirjailija. Sänkisen Duchovnyn angstissa piileekin koko Californicationin riemukkuus. Asian huomasi myös Golden Globe -raati.
Kuten jo sarjan nimi kertoo, Californication pursuaa viitteitä rökänrölliin sekä kirjallisuuteen. Sarjan seonnut ympäristö ja vielä enemmän seonneet (sekä ihastuttavan inhimilliset) ihmiset ovat paljon velkaa esim. Chuck Palahniukille, Hunter S. Thompsonille, Nick Cavelle ja muutenkin rocklyriikalle. Nämä esikuvat myös tuodaan esiin dialogissa, komeasti kumarrellen.
Tiivistettynä Californicationin 12-jaksoinen ykköskausi kertoo Moodyn vihasta koko maailmaa kohtaan. Aivan kuten Palahniukin Chokessa, tämä rento herra purkaa katkeruuttaan naisiin (sangen konkreettisesti), viinaan ja eksyksissä olemiseen. Addiktiosta löytyy pakopaikka. Moody-kirjailijahahmon takana on kuitenkin ex-vaimoaan takaisin halajava ja tytärtään rakastava kiltti mies. Pääjännite kohdistuukin siihen, saako Hank naisensa takaisin vai viekö onnen vihattu mies. Sivujuonena seurataan Hankin kaljupäisen kamun erehdysten loputonta ketjua sekä Hankin kanssa sänkyyn eksyneen 16-vuotiaan Mia-tyttösen edesottamuksia.
Californication on pääosin sujuvaa ja hauskaasanailua, aivan kuin Gilmoren tyttöjen loppumattomasta oivaltelusta olisi tehty rehellisen angstinen, (keskaria) näyttävä versionsa. Sarjan loppuratkaisu voisi olla huomattavasti oivaltavampi kaiken nähdyn jälkeen, mutta näillä mennään. Jatkoa on luvassa – tiukkapipojen kauhuksi. Madeline Zimaa, Natascha McElhonea ja uudelleensyntynyttä Duchovnya tulee odotellessa ikävä.
